Matkan huonoin puoli oli huono olo. Heräsin jo pe-aamuna päänsärkyyn. Se helpotti aina välillä (ulkoilmassa oli hyvä ja sisällä laivassa oli siedettävää), mutta bussissa oli älyttömän yököttävä olo ja kaamea painesärky. Bussi oli suht uusi, olikohan sen tekstiileissä vielä jotain ainetta vai oliko se vaan kanssamatkustajien hajusteista? Helpotti heti kun pääsi bussista ulos pissipysäkille ja heti kun tultiin kotiin.
Perillä kävimme ensin sen pakollisen museon. Päädyimme sellaiseen, joka tod.näk. olisi kiinnostava ja olisi myös ihan kulman takana vanhasta kaupungista, joka oli se päivän tärkein kohde. Se nyt vaan on niin ihanaa seutua, vaikka siellä on vuosien varrella tullut talsittua kohtuullisen monta kertaa. Kävimme siis Kansallismuseossa (National Museet). Sen ehdottomasti positiivisin yllätys ja mielenkiintoisin osasto (kun impressionisteissa ei pahemmin ollut minun suosikkejani) oli design-osasto. Ruotsalaista ja pohjoismaista designia arjesta ja juhlasta eri vuosikymmeniltä. Tosi hauskaa ja kiinnostavaa. Bongattiin me sieltä yksi Bohus Stickning pusero ja pipo!
Sitten ostoksille. Kankaita. Ei isoja paloja, vaan sellaisia kassikokoisia... Kissa pikkuputiikista, isommat Åhlensilta, jossa oli vaikeuksia päästä sisään. Siis kaverin pikkukukkaro hälytti porteissa jo sisään yrittäessä. Myyjä tuli avuksi, mutta ei keksitty mikä vikana. Tultiin takaisin ulos saman oven kautta ja varoitettiin myyjää jo etukäteen, että me taas.... Ja taas hälytti. Sitten tutkittiin se kukkaro oikein niin maan perusteellisesti ja kas, sieltä, vuoren sisältä löytyi semmoinen kaupan häly. Kummallista, ettei se ole hälyttänyt koskaan aikaisemmin missään?
Lankoja. Tietenkin. Kaikki kanssamatkustajat eivät oikein ymmärtäneet tätä. Hinnoista keskustellessa muutaman oli selvästi vaikea käsittää, että lanka voi maksaa kympin kerä (kaverin Norot). Nämä kuitenkin olivat alekorista ihan vaan Fabeleita - Sticka. Täälllä olisi ollut myös iiiiihania kashmirlankoja.
Lempilankakauppani Tukholmassa on ehdottomasti Anntorps Väv. Sisällä kävi aika kuhina ja meilläkin oli suuria vaikeuksia päättää mitä kaikkea kahmimme mukaamme. Ruotsin taitojakin tuli verestettyä ja opin uuden sanankin! "Kofta" on siis villatakki. Pitää vähän rintaa röyhistää ja olla onnellinen. Ammattilaiset (siis lankakauppiaat) huomasivat ihanaisen Tangled Yoke Cardigani! Napinreikiä pitää muuten pienentää, kursia kokoon, muuten se on ihana, suuri rakkauteni. Kiitos teillekin kommenteista!Back to business. Eli sieltä ihanasta kaupasta ostin kahta lankaa. Colinetten Parisienne-mohairia. Huivi, tietenkin.
Ja tuntematonta sammaleen/metsänvihreää mohairia, tosi hyvälaatuisen tuntuisia kumpikin. Tästäkin tullee huivi. Tietenkin ;)
Riiviöt olivat mekastaneet kylässä aamuisin oikein aikaisin, Hilma oli jostain kumman syystä viihtynyt hyvin pihalla ja Piki oli löytänyt uusia piilopaikkoja. Verhot näyttivät olevan ihan oikeilla paikoillaan, samoin kukat. Hakiessani Indy nukkui jo valmiiksi kuljetuskopassa ja tuli heti vastaan. Pikiä ei näkynyt eikä kuulunut. Normaalisti kutsuessa Piki tulee heti, Indy ei koskaan. Kylässä on näköjään just toisin päin.... Piki löytyi vihdoin aikamoisen etsimisen jälkeen Lundiasta, noin puolivälistä seinän korkuista hyllykköä, kirjojen takaa. Silmät vaan kiiluivat...
Kotona herrat ovat vuorotellen hakeneet syliterapiaa. Ensin Piki-vauveli. Luin teidän blogejanne ja Pikkuinen nukkui tässä koneella minun käsivarsieni päällä. Sitten siirryin sohvalle viimeistelemään yhtä työtä (näette jos olen tyytyväinen lopputulokseen) ja oli Indyn vuoro oikein tunkea syliin - harvinaista herkkua, ei Isopoika yleensä syliin kovin usein tule.
Laivalla oli muuten ihan älyttömän paljon japanilaisia ja amerikkalaisia. Jälkimmäiset kuvittelivat aamiaispöydässä, että me pari tyhmää naista emme varmaankaan ymmärrä englantia ja jutut olivat aika roiseja. Mutta sitten tuli kuulutus japaniksi, toinen amerikkalainen nuori mies ihmetteli että oliko se tosiaan japania? Kaverini kommentoi englanniksi, että oli, oli. Sen jälkeen herrojen jutut vaihtoivat luonnetta tyystin ;)
Ja toinhan minä vähän lahjuksia synttäreitä viettäville tutuille ja ihan kamalasti suklaata. Joo, suklaalakko taitaa olla vakavasti mennyttä...
