Syyskausi on avattu. Syksyn ensimmäinen jumppa (Keuruun Naisvoimistelijat). Ensin piti tietysti valmistautua. Kaivettiin esille varusteet: aerobictossut (räjähtäneet, mustat, Nike), jumppamatto (kissojen syömä, pinkki, Taloustalosta), vesipullo (kraanavettä 1½ litran vichypullossa) ja kaikelle tälle rottinkikori kuljetusta varten.
Koko päivä henkistä psyykkausta: menen jumppaan, en jää soffalle, menen jumppaan, en jää soffalle, menen.... Kissat maukuivat kriittisellä hetkellä (20 vaille 6) sopivan ärjysti, joten menin.
Enkä kuollut. Edellinen jumppa oli muuten vuosi sitten lokakuussa.... Kestävyyttä löytyi yllättävästi, lihaskuntoa ei. Ja että sitten voin vihata jumppaohjaajien kiljaisemaa:"Napa selkärankaan kiinni!" Öööö, miten? Tämän kertainen ohjaaja oli minulle uusi kokemus. Muuten ihan hyvää perusrasvanpolttoa, mutta voisi vähän aikaisemmin varoittaa, että nyt tulee jotain uutta tähän sarjaan. Ja näyttää hitaammin. Minä pysyin vuosien kokemuksella perässä (suurimman osan aikaa), mutta pari siellä takarivissä (uusia naamoja) oli ihan pihalla. Ja musiikkia voisi vähän vaihtaa. Tykkäisin sellaisesta missä olisi sävel! Ja inhoan yhä edelleenkin salin uutta lattiaa. Muut kehuvat - joustaa! Minä haukun - ruma!
Kotona ihana tulikuuma suihku appelsiinisuihkuvaahdon kera (Fragonard, viime keväänä Pariisista), puolukkapiirakka uuniin (puolukat lähimetästä), lisää venyttelyä (voipi olla huomenna paikat kipeät...) ja just kohta teetä + piirakkaa + suklaata (Tukholmasta) + armotonta rentoutumista. Siinä meille näyttää mallia Indy.
Ja ei, ei tossa kajarissa ole yhtään kissankarvaa - näette harhoja!
Tämän päivän neulomisista ei voi puhua SNY-teknisistä syistä.
