Pätkiä

Kaverin kissa (ei Hilma, vaan Felix) on kolmijalkainen - nivelsiteet kuulemma tohjona, torstaina leikataan Seinäjoella.

Omat kissat ok, vaikka kaksi päivää hiekkalaatikoissa näkyi vain yhdet pökäleet. Aamulla saivat hairballraksuja ja nyt ovat todistettavasti kumpikin pökälöineet.

Ja jompikumpi on onnistuneesti oksentanut päivällä olkkarin puhtaalle, vasta viime lauantaina lattialle laitetulle matolle :(

Keuruu on olevinaan kaupunki. Täällä ei kuitenkaan ole saatavilla yksityisen gynen palveluja. Niinpä olenkin ollut terv.keskuksen uskollinen asiakas. Tähän mennessä homma on hoitunut, lääkäreitä on ollut laskujeni mukaan ainakin viisi eri yksilöä. Eilen yritin varata aikaa, kuulemma kuulun lääkärin x piiriin (nähtävästi gynejä tekee enää vain kaksi lääkäriä?!?) ja hänellä on gynejä vain ja ainoastaan maanantaisin. Mutta kun maanantai on se hirviöpäivä, jolloin ehdin hädin tuskin kotiin syömään..... Kävinpä tänään terv.hoitajalla ja yritetään saada lääkärinaika syysloman maanantaiksi - sitten kunhan lokakuun ajat "vapautuvat"....

Siellä terv.hoitajalla täysin tuntematon ihana täti-ihminen kehui kaislakerttuvillapaitaani.

Siellä terv.hoitajalla odotellessani kuulin kulman takaa keskustelun ihan vahingossa. Näin toisen osapuolen ja lapset hetken kuluttua, toista en nähnyt missään vaiheessa.
- Voi kun söpö pikkuinen, onko se poika?
- On se, kuukauden ikäinen.
- Voi rakas kun on ihana! Ja isommatkin niiiiiiiin söpöjä (ehkä 2v ja 4v).
- Onhan ne, rakkaita.
- Kyllä lapset antavat elämälle tarkoituksen. Ilman lapsia ei ole mitään!!!
jne, jne, jne.
Minä en siis ole yhtään mitään....

Eilen yo-valvonnassa (2h) neuloin. Yhtäkkiä kesken kaiken rehtori käveli sisään. Ryhdistäydyin, suorastaan säikähdin - miten hävitän tämän neuleen käsistäni nyt! Mutta jatkoinkin tyynesti neulomista - lienee se tämän jo tiennyt. Kaarsi kohti minua. Vaihtoi suuntaa. Kävi säätämässä ilmastointia isommalle. Tuli minun luokseni. Supisi jotain ilmastoinnista. Meni ulos. Ei sanonut mitään. Jatkan tyynesti aivotonta, hereillä pitävää neulomista.

Tulevilla ylioppilailla on muuten tänä syksynä harvinaisen vähän villasukkia salissa jalassa. Perjantaina oli kahdet, nekin huomasin vasta armottoman tiiraamisen jälkeen. Ja taas maanantaina vain kahdet. Toisella tosin ihan varmasti itse tehdyt.

Huomenna pitkä kokous = ehdottomasti neulontaa. Vaan jos on pitkä kokous, saanen salaisen neuleen valmiiksi, huivi ja pitsihärpäke ovat liian vaativia kokouksen... Aloittaiskos puseron? Vai tekisikö jotain siitä omasta kehruusta kesältä? Vai oiskos taas sukkien vuoro? Tai mielessä pyörii myös parikin salaista ideaa... Kyllä neulojan elämä on välillä täynnä vaikeita päätöksiä :)

Laivalta (silloin viime kuun lopussa) olisi ehdottomasti pitänyt ostaa enemmän Jack Daniels -toffeita. Ostin ihan vain upean peltipurkin takia, mutta sisältö osoittaui parhaaksi toffeeksi ikinä.

Indy istui taas aamulla (noin klo 5) viirivehkan päällä. Nyt sitten se juuri vasta äskettäin muutaman pystylehden kasvattanut kasvi on sitten taas mallia lättänä. Ja vähän revittykin.