21. syyskuuta 2008

Tv

Eikös se lasten satu mennyt niin päin, että hiiri ompeli kissalle takkia, mutta tulikin lopulta tuluskukkaro? Minulle käy tämän projektin kanssa tasan tarkkaan päin vastoin. Eli kaksi vuotta sitten oli idea. Nyt vihdoinkin toteutus. Piti tulla ihan vaan kaulahuivi. Pitkä ja lämmin. Eilen illalla nukkumaan mennessä vielä levittelin tekelettä syliini ja heureka! Siitäpä tuleekin kolmiohuivi. Iiiiiso ja lämmin. Äsken levittelin sitä taas sylissäni (ja koko sohvalla - iso) ja hupsista, tästähän voisi tulla peitto... Paitsi, että peittoa varten pitäisi ostaa lisää lankaa ja tarkoitus oli kyllä tuhota vanhoja lankoja pois. Joten huivi se kuitenkin "vaan" on. Vielä puuttuu sen verran, että jos en huomisiltaa uhraa kokeiden korjaamiseen, voisin saada ainakin lankojen päättelyä vaille. Idea toimii, kiva todeta. Tosin värit ovat aikamoisen, sanoisinko pirtsakat ;)

Anteeksi vino kuva, mutta kattien kuvaaminen on aina hankalaa. Kameran pitää jatkuvasti olla mukana, jos se ei ole, olisi taatusti makea tilanne, eikä pääse hakemaan. Kuten tänään puolen päivän aikana. Istuin sohvalla neulomassa, ja kissat kuvan mukaisesti kissatv:n edessä. Kissatv on tänä syksynä uusiutunut, löysin K-raudasta (tai mikä se nykyisin onkaan) ihana peltisen lintulaudan. Lauta (tai oikeastaan mökki) on ripustettu terassin kattoon. Ja jee, mikä riemu kateilla - tai oikeastaan tuska, hermoilu, vinkuna ja vänkynä, viiksen vapatus ja tassun taputus ja hännän vipatus - orava yritti epätoivoisesti etsiä reittiä lintulaudalle talitinttien, sinitiaisten ja hömötiaisten sekaan. Se yritti kiivetä tiiliseinää - tipahti. Yritti peltisen ikkunanaluslaudan kautta - siitäkös riiviöt sekosivat, kun oli vain lasi kissan nenän ja oravan nenän välissä. Orava taatusti harkitsi lentotuntien ottamista, mutta luovutti lopulta ja häipyi metsään. Hauskaa!