Aaaaah!

SNY: Norosukat olivat eilen illalla koekäytössä ja voi että tykkään! Värien erilaisuus pisti aluksi silmään, mutta sitten päätin, että tykkään itse asiassa enemmän siitä "solmusukasta", josta puuttuu ne kirkkaimmat värit (jotka kyllä nekin ovat nättejä) ja kaikki ok. Periaatteessa tietenkin voisi valittaa, mutta en vaan jaksa... Hassua, mutta työkaverini oli viikko sitten käynyt Merletossa (Tampereella, Koskikeskuksessa), josta minä tämän langan nappasin ja katsellut, että onpas tuossa Villasukan väristä lankaa :)

Eilinen. Siis mietin vielä aamullakin, mutta lähdin kuitenkin - onneksi! Todella mukava ja antoisa päivä, vallan erinomaisessa seurassa. Ajelin aamulla äänikirjan seurassa (Anne of Green Gables) Virtojen kautta Seinäjoelle ja löysin ihan oikean paikankin. Matkan varrella muutama kilometri Alavuden jälkeen näin pellolla 30-40 joutsenta! Olivat siinä vielä takaisin päinkin ajaessa.

Vajaan tunnin kerkesin kierrellä yksin ja ostaa jotain mitä ette kuvissa näe - SNY... Ja sitten tapasimme bloggaajat keskenämme. Oli tietysti Kaisa (kiitos sinulle aloitteesta!), yksi nopeasti paikalla blogittoman kaverinsa kanssa käynyt (molempien nimet ovat jo kadonneet tästä hattarapäästä), Maartsi (meillä oli molemmilla Swallow Tail hartioilla), blogiton Satu ja Mari (meitä yhdisti ammatti!).

Mitään en mennessä ajatellut erityisesti tarvitsevani (paitsi se kranssi ulko-oveen, muistin!), mutta..... noh.... miten tämän nyt nätisti sanoisi.... No, autolle kävellessä muilla ihmisillä oli max. yksi kassi per ihminen ja sekin yleensä pieni, ja yksi papparainen kommentoi rouvalleen, ettei siellä oikein mitään ollut.... Mulla oli reppu, käsityökassi (vaikken kyllä muistanut neuloa missään vaiheessa), yksi kirjakassi (ai niin, ne on kuvaamatta) ja kranssikassi ja yksi erittäin muhkea, täyteen ängetty kassi. Eli ihan liikaa ostin, mutta kun oli niin LOISTAVA kannustusporukka ;)

Nappeja - noita nyt vaan ei mitenkään voinut ohittaa! Tosin kissanappeja oli ihan liian vähän tarjolla.

Lankaa. Noro Sock yarn (rakastunut), Colinette (pehmeää ja mieletön punainen hehku, lapaset? ja ehkä pipokin?), Sari silkkiä (tätä olen himoinnut jo niin kauan, huivi!), Trekking pro natura (pitsisukkia).

Kehrättäväksi tämä mieletön väri-iloittelu. Tämän on myös tarkoitus olla kannustus omiin värjäyksiin - pitää uskaltaa rohkeasti eikä aina tehdä niitä pastellilällyjä. Tunnustus - kehrättäviä värikkäitä merinonyssäköitä tarttui mukaan enemmänkin... ja yksi pellavakuitupussi.

Parasta päivässä oli kuitenkin seura. Kuinka autuasta on kuljeskella hitaasti ja nautinnollisesti, kun seurue ymmärtää lankojen hiplailutarpeen, muiden messuihmisten villaneuleiden bongauksen, ei äimistele lankojen hintoja (joo, kyllä ne maksaa), on kiinnostunut samoista asioista kuin minä. Ei tarvinnut tuntea itseään omituiseksi.... On se kumma kun opehuoneessakin moottoripyöristä, autoista, urheilusta tai liikunnasta päivät päästään puhuvat ihmiset ovat ihan ok, mutta kehräämisestä tai neulomista koko ajan pölisevää tuijotetaan kuin norsua Saimaassa uintiretkellä ;) Kiitos teille!