Mamma soitti. Mikkelissä nähtävästi eri järjestöt ja seurakunta (en tiedä tarkalleen ketä oli mukana, kun ei Mamman puheista aina ota ihan tarkkaa selvää) järjestivät eilen vanhuksille oman päivän. Mamma ja muut mummot (paitsi yksi, joka on kuulemma nykyisin ihan outo) haettiin oikein kotiovelta. Sitten kierrettiin vielä ympäri kaupunkia ja lopulta kirkon alla odotti iso - Mamman sanojen mukaan kilometrin pituinen - bussi, jolla sitten köröteltiin "niin kauniissa Suomessa" Susiniemeen. Siellä oli kuulemma paljon nuoria (olisivatkohan jotkin oppilaitoksetkin olleet mukana tässä hommassa?), jotka auttoivat kävelemään mäen päälle ja "hoitivat" vanhuksia. Mammalla on nyt sitten lakatut kynnet! Ja sai paljon hyvää ruokaa ja verenpaineen mittausta ja seuraa ja ja ja... Lopuksi se iiiiiiso bussi kuljetti kaikki kotiin, eikä edes jättänyt lähipysäkille, vaan vei melkein ovelle asti, eikä sitten meinannut mahtua kääntymään... Kaikesta päätellen todella hyvä päivä. Kiitos niille jotka jaksavat näitä järjestää!
EDIT: UNOHTUI! Tarina jatkui vielä keskiviikkoaamuna. Eli keskiviikkoisin Mamma käy päiväkeskuksessa, mutta oli tänään vielä uupunut tiistain reissusta, eikä lähtenyt. Samoin teki toinenkin mummeli. Ja mikä sydäntä lämmittävä ele! Päiväkeskus/kodinhoito lähettivät ihmisen katsomaan kotiin asti, että ovatkos mummot kunnossa! Nykypäivänä aivan uskomattoman upeaa toimintaa.
Kuu paistaa - ei vaan saa hyviä kuvia. Naapuri tyhjensi räystäät - katit kyttäsivät ikkunassa ihan intona. Neulottu on. En vieläkään tiedä riittääkö lanka. Vanhat eivät huvita, haluan vain aloittaa ihan liikaa kaikkea uutta. Enkä tietenkään niitä mitä pitäisi... Haluaisin kehrätä, neuloa, virkata, suunnitella, värjätä - en mennä töihin. Onneksi ensi viikko on lomaa. Tosin aika ohjelmoitu loma jo tässä vaiheessa.
