22. lokakuuta 2008

Joskus

Joskus ihan yksinkertaisinkin homma menee niin sanotusti päin mäntyä. Ensimmäiset Step sukkani annoin pois, koska olivat niin ällön lällyn vaaleanpunaiset. Tämä toinen lanka on antanut odotuttaa sitä oikeaa mallia. Päädyin lopulta Ullaneuleen Petäjä-sukkiin. Yksinkertainen mutta niin kaunis ja nerokas mallineule. Sitten alkoivat vastoinkäymiset....

1. Unohdin, että tämä on raitalankaa ja kuviot menevät mallissa kanssa pätkittäin. Kun tähän lisätään oma perfektionismini.... Ei hyvä. Alku kyllä oli lupaava - varressa kuviot ja raidat osuvat esimerkillisesti yksiin, paitsi alun ruskea, joka pitempi raita kuin muuta - aiheutti paljon huolestunutta tuijotusta ja pohdintaa neuloessa.

2. Silmukoita on liikaa - kuvio vetää myös jalassa kasaan niin paljon, että ei näytä ollenkaan niin nätiltä kuin Ullanneuleen mallikuvissa.

3. Joku unohti tarkastaa silmukoiden / kuvion asettumisen ennen kuin ryntäsi (kokouksessa) tekemään kantalappua... Lopputuloksena kantapään jälkeen jalkapöydän reunat ovat erilaiset.

4. Joku keskittyi vissiin kerrankin liikaa koulun vaalipaneelissa ja unohti kuvion välikerrokset välillä kokonaan ja välillä teki niitä liikaa....

5. Joku keskittyi vissiin yhä enemmän koulun vaalipaneelissa, koska viimeisiltä kerroksilta puuttuu välillä kuvio toisista kohdista kokonaan.

6. Kantapään kohdalla on vain yksi punainen kerros nilkassa ja sininen raita puuttuu kokonaan. Ärsyttävää.

Jotenkin tuntuu, että näitä odottaa purku, mutta siltä varalta, että perfektionistiminä sattuisi nukahtamaan, en pura ihan vielä. Sen sijaan otin tänään kokoukseen ihan uuden (yksivärisen) kerän lankaa ja puikot (2.25). Tuli tosi kivaa pintaa ja virheetkin loistavat poissaolollaan eli taisi olla riittävän tylsä kokous ;)

Sekä verhot että amppeli ovat toistaiseksi vielä ylhäällä, vaikka verho on kyllä kissojen mielestä maailman paras leikkipaikka.