Kiitos, eilinen raivokas raivaus taisi auttaa - aamulla päässä (tai poskessa) tuntui outoa enää vain kumartuessa ja nyt ei senkään vertaa. Ihanan normaali olo! Ja tykkään tällaisista syksyistä tihkupäivistä, kun voi sytytellä kynttilöitä (joo! Herrat eivät välitä niistä enää, tosin en uskalla jättää hetkeksikään palamaan, jos poistun huoneesta) ja löhötä sohvalla suklaan seurassa. Ja neuleen. Ensimmäinen lahje on valmis. Siis, taisin taas aloittaa jotain uutta..... No, sitä puolivuotiasta, teidän rohkaisemananne.... Vaikuttaisi tulevan tooooosi iso, ja vanhemmat eivät ole kovin isoja, mutta tästä tullee kestovaippailija, eli tilaa tarvitaan, eikös niin? Yksivärinen Smart on muuten huomattavasti pehmeämpää kuin Smart Tweed. Ja lankakauppias tiesi heti kenen vauvalle, kun hain lankaa lisää...
Koska koti on käsittämättömän siisti ja ojennuksessa (ei saa katsoa kaappeihin, eikä vessan lavuaaria, eikä uuniin, eikä ikkunoita!) piti nostaa kauan lattialla piilossa ollut pikkulamppu hyllyn päälle (ehkäpä karvalapset antavat sen olla rauhassa) ja hakea uusia viherkasveja. Sitruspuuta (pieni, sain puoleen hintaan) kumpikin haisteli tosi kauan, mutta ei maistanut. Ja atsalea. Se kuuluu tähän vuoden aikaan.
Ei ollut kuin näitä lällyjä, mutta jotenkin se oli vain pakko saada. Ja sain vihdoinkin istutettua multaan muutaman kuukauden juurtumassa olleen vihreän rönsyliljan. Piilotin sen kattoamppeliin.
No, pakkohan noi kukat on syödä! Lehdetkin kelpaa, mutta kukat on parempia....
