Kehruu valmistui, ja on nyt kuivumassa. Eivät ole minun värini. Eniten tykkään siinä vihreä-violeteista pätkistä, mutta se vaalea keltainen ja liila.... Sitä on kuitenkin 120 grammaa ja olen kyllä tyytyväinen kehruutuloksen tasaisuuteen, ei ole kauheita paksuus-ohuusvaihteluita.
Seuraavaa kehruuta piti vähän jo testata ja kyllä on merinon jälkeen hassua kehrätä taas lammasta. Sen tarkemmin en tiedä lampaan sukupuusta (laitoin kyllä kyselyä), mutta on todella pehmeää, lanoliinista (neljästä pesusta huolimatta) ja kaunis kiilto. Ja ohutta taas (vaikka minun on ihan pakko opetella kehräämään paksumpiakin lankoja), joten kestää jonkin aikaa ennen kuin mitään näytettää on.
Jospas vaihteeksi neuloisi! Sukat kesken (ja se steppisukkakin, tosin en kestä edes katsoa sitä, miten siinä saa raidat sattumaan kantapäässä?), yksi huivi (kiire hävisi kun ei 80v. juhlia olekaan), se pitsihärpäke (sen kaivoin äsken esille - olen totaalisesti unohtanut mallikerran ja paljon muutakin) ja yksi salainen olisi ihan pakko aloittaa ja mahdollisesti toinenkin (tosin tästä toisesta ei oikein vielä ole edes tietoa mikä se voisi olla - eli SNYseni, sinua tässä ajattelen).Ai niin! Värjäsinhän minä tänään villakikkaroita. Testasin eri systeemiä. Eli tein eri värisiä kasoja - tosin värien on tarkoitus sointua jotenkin toisiinsa, eli kaikki ovat punainen-ruskea-akselilla, paitsi purppura on vähän ärtsy. Sitten otin hyötykäyttöön Mammalta perityn ikivanhan mehumaijan. Alumiinen, joten mehua sillä ei enää keitetä, mutta testasin villapakettien höyryttämistä. Kikkarat olivat alunperinkin aika tiukkoja kikkareita, ja nyt kun ne ovat kuivumassa, en ole ollenkaan varma, tapahtuiko jossain määrin myös huopumista. No, sen näkee sitten karstatessa. Karstaus-kehräyssuunnitelma vaihtuu puolen tunnin välein....
Ahkera käsityöpäivä siis. Kiitos säälle.
