Neulominen ei kiinnosta. Heiluvat puikot kiinnostavat vain jos ne heiluvat nenun edessä tai osuvat korviin/selkään/tassuihin kun nukkuu neulojan sylissä. Kehräämistä sentään voi tuijottaa hypnoottisesti. Tosin ihan peruskehrääminen ei oikein jaksa pitää mielenkiintoa yllä, kyllä täytyy olla kyse kertaamisesta.
Langat eivät kiinnosta. Ellei kyse ole alpakasta (ekstaasi!) tai rehellisen karheasta villasta tyyliin Naturgarn. Lampaan (tai jonkin muun eksoottisen elukan) hajuiset villat ovat kivoja. Emännän kanssa on kuitenkin syytä olla väleissä (ruokkii, antaa herkkuja, hellii, ulkoiluttaa, toimii nukkumissylinä, tuo lisää leluhiiriä ja putsaa hiekkalaatikot), joten sen kehräämiä lankoja tulee ehdottomasti suosia.
Ensin kävi Piki - en saanut kuvaa. Nyt sitten Indy. Sain kuvan, vaikka pää vähän heiluikin (siis kissan pää).
Lanka näyttää kuvassa (vielä hieman kosteaa lämpimästä lattiasta ja lämpimästä kissasta huolimatta) tympeän harmaalta - sitä se ei todellakaan ole. Jospas huomenna ehtisi valoisaan (siis tällaiseen syyshämärään) aikaa kotiin kuvaamaan. Vai voisikohan (siis kehtaisiko, ilkiäisikö) ottaa lankavyyhdin ja kameran välituntivalvontaan tupakkamäelle? Voisi loputkin normaalin maineen rippeet mennä....
