Yksinkertaisina kehruut ovat yleensä kivoja. Ne näyttävät voimakkaammilta kuin pelkät villat ja värit ovat puhtaita, kirkkaita. Kuvassa Juulin kuituklubin luumupuu-värjäys yksinkertaisena. Kuva on sisävalossa, ilman salamaa otettu, eli värit suht hailakoituneita.... Oikeasti lämpimämpiä. En vain vielä oikein uskalla jättää näin ohutta (ihanan ohutta) lankaa yksinkertaiseksi, pelkään sen hajoavan käsiin....
Kerratessa värit laimenevat, sekottuvat, muuttuvat. En ikinä näköjään opi muistamaan tuota laimenemista. Sekottuminen ei missään nimessä ole pelkästään negatiivinen asia, päinvastoin! On tosi koukuttavaa seurata värien sekottumista. Alla olevasta tulee kolmisäikeistä. Välillä kaikki kolme säiettä ovat suht samaa sävyä esim. kellerviä eli tuloksena melkein yksiväristä, välillä taas kaikki ovat selvästi eri värejä, vaikkapa liila+keltainen+vihreä - tuloksena.... Mitenköhän sitä kuvaisi, ei sekasotkua, vaan jotain..... Jotain mitä ne kuuluisat saksalaiset sukkainsinöörit tavoittelevat?
Tätä kuvaa on käsitelty, jotta värit olisivat suurin piirtein oikein. Keltainen ja liila yhdessä eivät ole minun lemppareitani, mutta en vielä sano tästä mitään - pakko ensin kerrata loppuun, sitten vyyhtiä (ja tuijotella pohdiskelevasti joka välissä) ja pestä. Sitten kun se on kuiva ja saan mallitilkkua, sitten sanon mitä tykkään. Seuraavaksi täytyisi oppia kehräämään paksumpia lankoja, olisi vähän nopeampaa :)Tahtooo! värjätä myös itse.
