Kude?

Uskollinen palvelijani sanoi työsopimuksen irti 19 vuoden jälkeen. Hain tänään uuden. Ihanan punainen ja niiiiiin tarpeellinen. Tämä. Vanha oli samaa merkkiä, joten toivottavasti tämä kestää yhtä kauan. Huvittavinta tässä on, että viikko sitten naapuri kirosi hajonneita kylmälaitteita ja minä kirosin hänelle ääneen, että kun tuo leivänpaahdin ei sitten ikinä suostu hajoamaan....

Kävin pitkästä aikaa kirjastossa. Olisin lainannut taas niitä huovuta-vanha-villapaita-leikkele-ompele-uusi-laukku -kirjoja, mutta kaikki näyttivät olevan lainassa. No, enpä varmaan olisi ehtinyt mitään tekemäänkään ja sitä paitsi, Piki käyttää yhtä niistä huovutetuista villatakeista makuualustanaan saunan lattialla. No, lainasin kuitenkin lukemiseksi Ajan pyörän osan nro 25. Toisaalta mielenkiintoinen sarja (tykkään fantasiasta), mutta toisaalta äärimmäisen rasittava. Edellisen osan lukemisesta on ainakin vuosi.... En millään muista olenko lukenut tämän osan vai en.... En edes muista kaikkia henkilöitä, mihin he jäivät edellisessä osassa.... Sitten joskus kun koko sarja on saatu kirjoitetuksi (kirjailija kuoli tässä jokin aika sitten...), on ihan pakko lukea alusta uudestaan.

Villakoiran ydin on se, että tästä osasta, sivuilta 24 ja 25 löytyy tällaiset lauseet:"Hänen kuteensa, muodoton mötikkä, oli jäänyt syliin." & "Verin säpsähti hiukan, nosti kuteensa ja katseli sitä kuin ei itsekään oikein tietäisi mitä sen piti olla." Siis KUTEEENSA? Kude? Onko tämä jokin murrejuttu? Kude on minun mielestäni sitä mitä kudotaan loimen "sekaan" kangaspuilla. Ok, myönnetään, että kirjassa ei mainita, millä tekniikalla tuota työtä tehdään, mutta sivulta 29 löytyy kohta:"....nostaessaa kudintaan...." ja kangaspuita ei kauheasti nostella (eikä niissä kiinni olevaa työtä). Onkohan kyse kääntäjän lapsuksesta? Vai ehkä hän ei ole käsityöihminen laisinkaan, eikä ole osannut taivuttaa sanaa kudin? Minulta meni kuitenkin kirjasta kaikki into ja mielenkiinto pitkäksi aikaa kun jäin pohtimaan tätä.... Kieli ammattina, tiedän. Nykyään en lue mitään kirjaa nopeasti, menee ihan liikaa aikaa tällaisten täysin asiaan kuulumattomien sivuhaarojen pohtimiseen. Ärsytän itse itseäni.

Kehrätty on. Jospas joskus saisi jotain valmiiksi vyyhdiksi asti. Ja kylppäri lemuaa kuin paraskin lampola - kolmet villat pesussa. Toivon siis ehtiväni kehrätä vielä lisääkin... Värjätäkö vaiko ei?

Ps. kiitos haalarikehuista - menen huomenna haalarin ja vauvan tulevaan kotiin ja varmaan vien haalarin jo odottamaan vauvaa.