Kieli

Katselin eilen pitkästä aikaa Strömsötä. Se oli ennen vanhaan ehdoton lemppariohjelma, mutta kun Mikael hävisi vissiin kokonaan ja Matiaskin hetkeksi aikaa, lopetin katsomisen. Matiaksen paluun myötä olen taas alkanut katselemaan silloin tällöin, mutta Paulia en vieläkään siedä.

Ja taas, jälleen kerran, jäin kiinni kieleen. En muista mitä sanoivat på svenska, mutta Lee teki verhoja, erityisesti niihin koristeluita. Koristuksista oli tarkoitus tulla irralliset, helposti vaihdettavat, joten ne leikattiin ohuesta huopalevystä. Ja sitten. Varmaankin murretta (kuten meikäläisen kielihuomiot usein) mutta minä en ymmärtänyt. "Huopaa ei tarvitse yliheitellä (tai ylitseheitellä)." Huolitella?

Ja töissäkin opin uuden sanan. Prikka (Vai brikka? Jäi epäselväksi.) on kuulemma tarjotin Länsi-Suomessa? Mulle prikka on jotain ihan muuta, mutta ko. työkaverille se taas on kuulemma rikka.

Eilen ulkoiltiin kattien kanssa. Tänään kun olin töissä, jompi kumpi oli oksentanut keittiön matolle (enää makkarin matot ovat puhtaat eli kolmelle viidestä on jo osuttu sitten syyskuun alun) ihan mielettömän tukon kuivaa keltaista heinää. Vaikka kuinka varoitin silloin kävelyllä, ettei oikein kantsis syödä tuota... Joo. Me keskustelemme aina kävellessämme. Tai siis katit tarkkailevat ympäristöä ja minä juttelen niille:"Piki, tuu jo, Indy oottaaaaaa.... Indy, jarruta vähän, Piki ei vielä kerkiä. Älä syö sitä typerää kuivaa heinää. Tai jos syöt, oksenna tänne ulos kiitos. Ei tota koiraa tartte pelätä, se kiertää meidät kaukaa. Höh, et sinä sitä varista kiinni saa...." Jne, jne, jne...

Piki on vielä kesäajassa. Tänä aamuna herätys kävi tasan neljältä. Herra kävi syömässä. Tuli takaisin sänkyyn. Kurrasi ja kehräsi ja etsi ankarasti hyvää paikkaa ja asentoa. Ja kävi nukkumaan erittäin tyytyväisenä poikittain minun rintani päälle. Olen siis oppinut nukkumaan selälläni.

Mamma on taas kotona. Iloisena. Suunnittelee reissua uuden pesukoneen ostamiseksi tuttavarouvan kanssa. Kielsi minua tulemasta perjantaina, kun ei pankkiinkaan vielä tarvitse mennä.

Eihän miun tänään pitänyt blogata...