2. marraskuuta 2008

Osaan

Ei, meille ei suotu lunta tänä viikonloppuna. Ei, vaikka minä vaihdatin autoon renkaat, puin toppatakin (sen 9v. vanhan ja rakkaan, josta kissat aina riepottelevat turkiskauluksen irti), laitoin takkaan tulen, hain lumilapion oven pieleen, sytyttelin kynttilöitä pihalle ja sisälle, ja toivoin niiiiiiiiiin paljon.

Sen sijaan yksi hanska on valmiina. Tykkään niin paljon, että alkuperäinen "tämä on sitten lahja" -suunnitelma alkaa heilua rajunpuoleisesti kantimissaan. Kuvio ei kyllä ole ihan sellainen kuin mitä suunnittelin. Syytän katteja. En mitenkään voinut nousta sohvalta kahden suloisesti kuorsaavan kissan alta etsimään sitä IK:ta jossa on Tangled Yoke Cardigan. Siitä kun olisin saanut vähän vinkkiä, miten teknisesti toteuttaa pyöreyttä (tarkoituksella sekava selitys - ei sitä nyt vielä keskeneräistä paljasteta). Mutta, hei! Minä osaan tehdä hansikkaat, valkata siis suurin piirtein sopivat silmukkamäärät per sormi, ilman minkäänlaista ohjetta! Ja kun minä aina lapsena ihmettelin, että miten Mamma sen tekee... Ainakin tuota Cadenzan merinoa on ihan pakko saada lisää. Mielettömät kirkkaat, mutta kauniit värit, kohtuu hintaista ja pehmeää. Oikeastaan sitä voisi ostaa villatakillisen....

Muita messusuunnitelmia. Siis tuota Cadenzaa. Ja pitää tarkistaa puikkokokoelma, mitä Knitpicksejä voisi yrittää etsiä. Ja nappeja lisää...

Mamma on ollut tämän viikonlopun sairaalassa. Ahdistaa (nestettä keuhkoissa taas) ja virtsatietulehdus. Kuulosti puhelimessa kuitenkin erinomaisen pirteältä. Voi kun osaisi itse olla yhtä iloinen sitten kun on 84v. Varsinkin jos tulee elettyä yhtä vaiherikas, monesti surullinenkin elämä. Joo. On ollut ihan liikaa aikaa ajatella tänä viikonloppuna.