Lanka: Uhtu-huivilanka, väri Lempi (valmistaja Utuna), kulutus 95 grammaa.
Puikot: 3,5 mm KnitPicksit
Opin tästä huivista, tämän neulomisesta monta asiaa! Ensinnäkin. En enää ikinä pingota mitään varapatjalla lattialla. En, vaikka yöllä huivin ja nuppineulojen suojana olikin päiväpeitto kaksinkerroin. Herrat kävivät erittäin ahkerasti aaamuyöstä kaivamassa neuloja esiin. Onneksi säilytän näitä pitempiä neuloja omissa pyörylöissään, joten tuli kyllä tarkistettua, että kaikki neulat ovat tallessa. Tästä lähtien pingotusta vain ja ainoastaan petarin alla.
Opin myös, että lue ohje kunnolla läpi. Ja ennen kaikkea opin (toivottavasti) AJATTELEMAAN miksi jokin homma on tehty ohjeessa tietyllä tavalla.... Jatkossa toivottavasti en haksahda kuvittelemaan olevani ohjeen suunnittelijaa fiksumpi... Eli. Yläreunan reunapitsi ensin. Siihen heti perään kolme Center Chartia. Päättely. Erikseen neulottava reunapitsi joka sitten jälkikäteen kiinnitettäisiin itse huiviin. Minä kuvittelin olevani superfiksu ja poimin silmukat huivista ja neuloin reunapitsin suoraan kiinni. Säästyin kyllä tylsältä ompelulta, mutta....Vasta pingotukseen kiinnittäessäni tajusin tuijottavani jotenkin omituisen näköistä huivia. Jotain oli pielessä.... Yläreunan reunapitsi oli erilainen kuin kahden pitkän sivun. Tasan tarkkaan päinvastaiset kuviot... Eli se irrallaan neulottava reunapitsi oli siis tarkoitus kiinnittää itse huiviin päättelyreunastaan (ei kyllä mainittu ohjeessa, puhuttiin vain oikeasta puolesta) ja minä neuloin suoraan, eli tuli ylösalaisin! Kuvasta se ei pahemmin erotu, eli ei sitä kukaan elävässä elämässäkään huomaa. En siis pura, vaan olen onnellinen kauniista huivistani.
Tosin jouduin heti saman tien korjaushommiin. Joku ilkeä karvainen otus terävine hampaine ja kynsineen oli käynyt vetämässä irti tuon oikean yläkulman nuppikset ja samalla onnistunut katkaisemaan langan parista kohtaa... Mutta silti. Malli on ihana ja lanka on aivan yhtä ihanaa!
Ei kauniita luontokuvia huivista tai esittelykuvia, kun oli niin harmaa ja synkkä päivä.
