Kemiaa. Olipa kyse minkä ikäisistä ihmisistä ja mistä yhteisöstä tahansa, on mahdottoman mukavaa seurata miten porukka toimii ja kehittyy. Tänään kans.op. ryhmässä muotoutui taas uusia pareja. Parityöskentely on mielestäni loistava työmuoto - jokainen joutuu ääneen, eikä omaa vuoroa tarvitse odottaa kovin kauaa. Tänään parina teini-ikäinen neito ja pikku hiljaa eläkeikää lähestyvä pukumiesjohtaja. Ja heillä tuntui huumori toimivan yhteen todella hyvin :) Kans.opistossa en sentään arvo pareja, vihjaan vain nätisti, että X tuolla noin kaipaisi paria - toimii. Päiväkoulussa välillä arvon - jokaisen on opittava tekemään töitä kaikkien kanssa.
Seiskaluokkani taas tänään (taidan kaikesta huolimatta rakastua tähän sakkiin):
-Eihän näitä kaikkia sanoja voi MILLÄÄN oppia, ei vaikka opiskelis enkkua sata vuotta!!!
-No, osaahan ope ne..... Eiks nii, etkö osaakin...
-Joo, kauanko sä oot opiskellu enkkua?
-No, vuodesta -79.
-Kuinks vanha sä olit sillo?
-9v.
-Siis sä oot syntynyt -70?
-Joo.
-Äitikin on sillon syntynyt - te ootte saman ikäsiä! Ootko alkuvuodesta?
-Ooon...
-Tammikuu?
-Jooo....
-12.?
-TÄ? Ei voi olla? No, joo-o.
-Siis sä voisit olla mun äiti!?!?!? Voi hitsi, äiti ei ikinä usko kun kerron....
Tämän jälkeen uskon, että oppilaiden avulla selviän huomenna alkavasta kolmannesta jaksosta. 33h opetusta per vko + kans.op. päälle.
Mitä ihmettä neulahuovuttaisin niihin lapasiin koristeluksi? Kissa, kiehkuroita, kukkia, abstraktia, risti-nolla, palleroisia, tonttu - mitä?
