Marraskuussa on lisäksi joulukoristeet. Yli-innokkaat kauppamiehet (esim. Keuruun Megamarket, entinen Väinönmarket) on jo pullollaan joulu-ukkoja kiipeilemässä seinillä ja vaikka mitä tilpehööriä. Pelkään joka päivä kuulevani radiosta ensimmäiset joululaulut. Tai kuulinhan minä ne jo viime perjantaina - musiikkiluokasta ohi kulkiessani... Pitäisi olla laki, jonka mukaan kodin ulkopuolella tapahtuvat jouluvalmistelut sallitaan vasta joulukuun alusta. Kotonahan täytyy tietenkin pystyä neulomaan lahjoja ;)
Maaliskuussa taas se lumi. Oikeasti rakastan lunta, silloin kun se leijailee isoina, muhkeina, pehmeinä untuvahöttösinä alas marraskuun pimeältä taivaalta tuoden valoa. Inhoan sitä maaliskuussa, kun se ei enää mahdu kolaamalla mihinkään. Se painaa ja on vetistä, mikä lupailee sen pois sulamista, mutta kuitenkin sitä tippuu taivaalta, ärsyttävän harmaalta taivaalta joka ikinen päivä lisää ja lisää ja lisää ja lisää.... Ja auto meinaa upota pihan savi-lumivelliin.
Mietin näitä ylläolevia tänään kun neuloin. Melkein valmis työ ja niin elinvoimainen, jonkun mielestä ehkä ärtsy väri. Mutta kun minä tarvitsen värejä näinä aikoina. Siksi on pakko pukeutuakin sateenkaarityyliin ("Ope, tykkääksä pikkukakkosesta kun sulla on niitten paita?").Onneksi on olemassa tuo jumalainen kultainen pyörylä tuolla taivaalla. Ja vielä isommaksi onneksi se suostuu joskus myös näyttäytymään.
Tänään ei-niin-hirmuisessa suosiossa oleva armas veljeni osasi vastata kypsässä 33 vuoden iässä puhelimeen jälleen kerran vain:"Hmm... Umph. Äääh. Joooh. Eeeeehkä. Ööööö. Hö." Eli ei toimintaa luvassa. Joten soitin Mustaan Pörssiin Mikkeliin valkkasin netin ja puhelimen avulla pesukoneen. Sovimme aivan uskomattoman miellyttävän herran kanssa toimituksesta ym. (toivottavasti kaikki todellakin toimii näin upeasti vielä perjantaina). Soitin Mammalle ja ilmoitin tulevani perjantaina uuden koneen seurassa.
Laskoskaihdin on yhä ylhäällä, vaikka sitä piti vähän käydä koettelemassa yöllä. Yllättäen myös olkkarin pari viikkoa sitten laitetut uudet verhot ovat yhä ylhäällä, vaikka niiden lattialle ulottuvilla "laahuksilla" on kyllä leikitty ahkerasti. Ollaan muuten tyhjennetty Keuruu oikeista turkisleluhiiristä. Keinokuitu ei meidän herroille kelpaa.
Hitsi, meinasi unhottua vielä yksi ihana asia! Makepeace, ihana ystäväinen, toimi välikätenä ja minä sain sen kuuluisan, klassisen sukkakirjan: Mary Oljen Suomalaisia sukkia ja muita neuletöitä. Kiitos! Ihana lukea, niin viisasta ja kauniilla suomella kirjoitettua. Saisikohan muu koulun väki hepulikohtauksen, jos seuraavan kerran päivänavausvuoron sattuessa (noin vuoden päästä) lukisinkin tästä pätkän.... ;)
