6. joulukuuta 2008

Aatteita

Linnanjuhla-ajatuksia.
Miksi viihdetaiteilijaksi nimitetään vain laulajia?
Mikkelin seudulla ei ole kansallispukua, vaan muinaispuku.
Ihana kun edes jotkut naiset (tyylikkäät sellaiset) eivät pukeudu tylsästi mustaan, vaan uskaltavat kantaa värejä!
Jos on upea, tilaisuutta varta vasten teetetty puku, voisiko myös hiuksille tehdä jotain? On toki monia kauniita kampauksia, mutta joillakin pistää silmään....
Kivasti jotkut miehetkin ovat uudistaneet miehistä juhla-asua.
Selostajilla on muhkea työ, mutta mikään ei ole ärsyttävämpää kuin selostaja joka laukaisee nimen tai kaksi ("Matti ja Maija Meikäläinen") eikä sitten kerro sen enempää. Ketähän nuo tuon nimiset ihmiset oikein olivat?
Pari minuuttia vaille kahdeksan tunnistin orkesterin ihanan taustamusiikin - Maria Kalaniemeä!

Kävin tänään katsomassa maailman söpöintä pikku neitiä, Liinaa. Ikää neljä päivää :) Ja isoveljen kanssa oli ihan pakko lukea jokunen Muumikirja ;)

Jalka on ärsyttävä. Kramppasi älyttömästi ke-to ja to-pe yön. Päivisin ei suorastaan kipeä, mutta semmoinen ärsyttävä. Niin kauan kun pysyn liikkeessä, ei ongelmia, mutta liian kauan istumassa (muutoin kuin sohvalla jalat suorina) tai öisin, semmoinen inha tunne, en saa jalkaa rennoksi. Ei siis kipu tai särky. Inhotus vain. On tätä esiintynyt ennenkin, niin kauan kuin muistan, aina vasemmassa koivessa, mutta yleensä menee suht nopeasti ohi hieromalla. Nyt ei. Vaikka on se tänään jo parempi kuin eilen.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi perinteistä suomalaista kirjoneuletta. Rehellisestä villasta (tosin norjalaisesta - tai onhan siellä Nallea lisänä, kun Maijavarastostani loppui värit). Käytetty tekniikka: tajunnanvirta. Puolet valmiina.