Heh...

Kiitos, kissoille kasvaa koko ajan vehnänorasta ja kyllä ne siitäkin tykkäävät. Piki syö sitä ihan oma-aloitteisesti ja paljon. Indy taas ei osaa/halua itse syödä, mutta kun napsin siitä pisimpiä päitä ruoan päälle, Indy hyökkää paikalle kuin ohjus ja nautiskelee... Ja kirsikkatomaateilla tosiaan vain palloillaan, niitä ei syödä. Mutta niissä (ja viinirypäleissä) on varmaan joku ihme haju, joka vetää kissoja puoleen.

Sitten se heh. Jotenkin olen aina (no, ainakin viimeisen kymmenen vuotta) kuvitellut olevani ns. paremman puoleinen neuloja. Teen kyllä lahjakkaita mokia, mutta huomaan ne! Ajoissa. Ja pihlajanmarjat....

Nyt saatte oikein luvan kanssa nauttia sydämenne pohjasta vahingonilosta ja nauraa rätkättää.... Ne ihku-pihku-ihanaiset norosukat. Olen pitänyt niitä eilen ja tänään töissä (joo, bloggaan töissä, hyppytunnilla) ja ihastunut, rakastunut, esitellyt, pyörähdellyt (ollut ehkä väääähän naurettava). Ja vasta eilen aamulla tajusin mokanneeni superhyperlahjakkaasti. Katsokaas tarkkaan - tai niin tarkkaan kuin muinaismuistokännyni kamera antaa periksi:

Joo-o. Toisen varpaan kavennukset (tai oikeastaan levennykset koska aloitettiin neulomaan varpaista) ovat päin oikein isoa ja komeaa mäntyä. Olen siis oikein mainiosti osannut aloittaa kantapään väärillä puikoilla ja kavennukset/levennykset ovat asettuneet jalan sivujen sijasta jalan alle ja päälle. ENKÄ huomannut tätä kuvatessani edellisen bloggauksen kuvia... Kyllä olen nolo... Mutta onneksi ei haittaa käyttöä, joten en aio purkaa, vaan sain erinomaisen tekosyyn tehdä toiset sukat. Ja tilata lisää lankaa....