Tänään olen suuttunut ja raivostunut niin että oksat pois. Ei, en oppilaille, vaikka pitkä keskustelu saatiinkin aikaan, kun yksi nuori herra kertoi joutuneensa rehtorin puhutteluun heitettyään kananmunan ulos ikkunasta kotsatunnilla. Oli ihan pakko kysyä mitä mielessä tuolloin liikkui - ei kuulemma mitään, ois voinu olla hauskaa.... No, sitten keskusteltiin. On se kumma kun tuommoinen tyyppi voi toisaalta olla niin lutunen, mukava, sulonen ja kiva, mutta toisaalta nousee niskakarvat pystyyn kun kuvittelee mitä se voi seuraavaksi keksiä... Suutuin ihan aikuiselle - lupailee minun puolestani ihan mahdottomia!
No, olen tänään myös tuntenut pitkästä aikaa itseni onnelliseksi. Miksi? Päiväunilla kaksi kahjoa kattia käytti minua trampoliinina, toinen meni piiloon viltin alla minun kylkeeni ja sitten jahdattiin ja pompittiin ja juostiin. Ei siinä voinut kuin nauraa. Ja sain työkaverini takaisin! Viime viikon lopulla minä olin englannin opettajista ainut ruodussa - kaksi sairaana ja yksi reissussa. Oli niin orpo olo.
Jotta elämä ilman turkishiiriä ei kävisi liian tylsäksi, viikonloppuna huviteltiin oikein turvallisilla leluilla: kirsikkatomaateilla. Mikään pallo ei ole niin kiehtova kuin kirsikkatomaatit. Ensin pitää tietysti emännän huomaamatta saada loota tiputetuksi lattialle (se yleensä aukeaa silloin), sitten valkattava se paras pallo valikoimasta ja sitten vauhdilla ympäri huushollia. Indy jopa uitti yhden tomaatin vesikupissa. Ja tietenkin se tomaatti roudattiin ruokakuppiin lillumaan ihan niin kuin turkishiiretkin ;)
Toinen suht edullinen ja turvallinen huvitus on nuo tulppaanit. Tällä kertaa erittäin tukeva maljakko (isän ja äidin häälahja vuodelta -68), vähän vettä (sen verran, että vähän tassua voi uittaa) ja lyhytvartisia kukkia. Tosin syödyksi ne silti tulevat, mutta onneksi tulppaani ei ole myrkyllinen. Monen sipulikasvin sipuli on myrkyllinen, mutta itse kasvi ei.
Punnitsin katit tänään. Indy tasan 5 kiloa, Piki 4,5. Ei ne kyllä näytä ollenkaan noin isoilta.
