Jotain

Tänään mulla oli yksi hyppytunti ennen opekokousta. Tein ensin ihan töitäkin, sitten kaivoin neuleen esille valmistautuessani kokoukseen. Yksi matikanope (nainen) tuli ovesta sisään, tuli ihastelemaan työtäni ja kommentoi:"Meidän tytöstä tulee ihan samanlainen kuin Heli. Aina puikot kilisee!" Otin kohteliaisuutena ;)

Lauantaina ei siis mikään huvittanut. Ei yhtään mikään. Kiersin ympäri huushollia, istuin koneella, kuljin taas, yritin tehdä sitä sun tätä. Mikään ei kiinnostanut. Ajatukset pyörivät taas sitä tuttua rataa ja kohta taas tuntui, että maailma kaatuu niskaan. Sitten. Päättäväisesti kohti lankalootaa. Kaksi kerää. Puikot ja kirja. Hitunen ihan uutta, hyppysellinen vanhaa rakasta, jotain lainattua ja kai siellä vähän sinistäkin oli. Jouduin kyllä sunnuntaiaamuna purkamaan koko tsydeemin ja aloittamaan alusta, mutta se tehosi. Huvitti taas. Väriterapia auttaa aina.