11. tammikuuta 2009

Ulkoilua

Eilen ei mikään, ei sitten mikään huvittanut. Lääke tuohon löytyi, mutta siitä myöhemmin. Nyt ulkoilutarina. Kissakuvahaaste: arki. Ulkoilu kuuluu arkeen, jos vain sää sallii.

Hei, mitäs kivaa täältä löytyy?! Äkkiä eteenpäin! Toi toinen etana on niin hidas ja sitä pitää aina odottaa, vaikka mulla olis miten kiire.

Ei, oota vähän, täällä on paljon mielenkiintosempaa! Tosin ei syötäviä ruohoja, harmi.

Jäätä, eli täällä täytyy olla vettä!!! Minä, Indy suuri, entisessä elämässäni laivakoira, rrrrrakastan vettä!

Joo, tassut meni läpi, ei haittaa yhtään! Se on tuo toinen, joka palelee aina.

Haa, mitäs tuolla näkyy? Ihan taatusti jotain jahdattavaa. Talitintti? Varis? Orava?

Ai ei. Ja on tää vesi ehkä vähän kylmän puoleista, myönnetään.

Tyhmä. Ei se ikinä opi, että kuivalla maalla on parempi. Mamin sylikin on lähempänä.

Älä intä. Kun et ite uskalla...

Niin, eeeen. Täällä on välillä kamalan pelottavaa! Häntääkin pitää pörhistellä ihan vaan varmuuden vuoksi ;)

Ja sitten äkkiä sisälle, lämpimään. Kumpikin osuu oikealle ovelle, tosin Indy kiertää naapurin kautta. Piki jää nätisti odottamaan eteiseen valjaiden pois ottamista - se oppi, kun hajotti jalkalampun lasikuvun kiertämällä hihnan lampunjalan ympäri. Indy vetää suorinta tietä ruokakupille. Sitten perusteellinen pesu soffalla ja päiväunet.