Lisää kehrättyä. Joskus syksyllä Lankakomero kyseli, kokeilisinko kehrätä hänen tuttunsa lampaiden villaa. Lupasin, vaikka jännitti ihan kauheasti, minähän en ole mikään vuosikausia kehrännyt veteraani. Villa saapui kirjekuoressa, ruskeaa. Pesin sen muistaakseni ainakin neljään kertaan ja kas, villa oli muuttunut valkoiseksi. Karstasin ja kehräsin. Hyvin lyhytkuituista ja siksi hieman raivostuttavaa kehrättävää, mutta kaunista, kiiltävää, pehmeää. Ja ohuin lankani ikinä!
27 grammaa. Kaipa siitä jotain pystyy tekemään. Villoista on tässä 1/4, loput odottavat kehräyspenkin uumenissa. Tekisi mieli kokeilla sellaista "hitunen tätä, vähän tota, yks hyppyselinen tuosta" -kehräämistä ja tämä sopisi siihen mainiosti. 
Indy on karjunut pari päivää ulospääsyä. Liian kylmä toipilaalle, joten tänään hellyin ja kaivoin kaapin uumenista sen viimeisen turkishiiren. Voi riemu mikä leikki! Täytyy joskus lähiaikoina mennä isoon kaupunkiin etsimään lapsille kunnon leluja... Jospas nuo sitten riehuisivat sen verran railakkaasti, että mamikin toipuisi. Tällä hetkellä olen ns. hermoheikko. Heti kun jompikumpi aivastaa, yskäisee, köhäisee, näyttää väsyneeltä, näyttää siltä että voisi ehkä mahdollisesti oksentaa, minä hermostun. Lapset eivät saa sairastaa!Tänään välituntivalvonnassa hiihtelin koulun käytäviä ees taas villasukissa. Poikkesinpa myös koulun kirjastoon, missä lukiolaiset saavat opiskella, lukea lehtiä, käyttää tietsikoita hyppytunneillaan ja muina vapaina aikoina. Kaksi tyttöä, joista toiselle opetan englantia tässä kurssissa, luki lehtiä.
- Ope, tuu tänne. Eiku, pöydän tälle puolelle.
- Niin?
- Noi sukat. Anteeks, mutta tää on niin hassua. Mä tuijotin niitä koko enkun tunnin! Miten ne on tehty?
- Ai? Ullaneule.net onko tuttu?
Eli lainesukat Ullasta saivat ihailijan, ja on sen verran näpsäkkä neiti, että Ullaneule taisi saada yhden neulojan lisää. Lainesukat on yksi ehdottomia suosikkiohjeitani, pitäisi taas tehdä.
