10. tammikuuta 2009

Lumoutunut

Varoitus! Lopussa Ilun kuituklubipaljastus! Se on se tämän postauksen lumoava osuus ;)

Bengalin tiikeristä neulotuista lapasista tuli mausteiset. Ei kamalan paksua, mutta kuitenkin riittävän. Kiilalla - kuinka joskus muutama vuosi sitten pidinkin peukalokiilaa vaikeana neulottavana? Nyt se tulee ihan automaattisesti ja itsestään. Kuvioita, pitsiä, palmikoita näihin ei voinut edessä ajatella. 

Malli: perus
Lanka: oma, Bengalin tiikeri, 74 grammaa
Puikot: 3 mm 

Lapasvarastoni kaipaakin täydennystä. En tykkää yhtään nahkahanskoista tai muista. Käytän vain ja ainoastaan itse neulottuja lapasia ja hansikkaita. Valitettavasti (vai onneksi, pääsee neulomaan lisää) ne tuppaavat kärsimään käytössä. Parsimaan ja paikkaamaan en aio ryhtyä, on paljon mukavampaa neuloa uusia ;) Niitä rikkinäisiä ajattelin kyllä hyödyntää jotenkin, nyt on vain rikkinäisten loota, jonne ne kootaan odottamaan uusia ajatuksia ja ideoita.

Kissaherrat ovat hieman huonolla tuulella. Indyn sairastelun seurauksena olen päättänyt syöttää herroille terveellisempää ravintoa. Ok, tiedän, ei voi kerralla muuttaa, mutta edes vähän ja silloin tällöin. Nyt on sitten kokeiltu mikä kelpaa. Periaatteessa Indylle ei kelpaa mikään - paitsi kalaöljy (omega-3, ei ylimääräisiä vitamiineja lisätty) kapselin sisältö omalta tassulta nuoltuna. Pikille taas kelpaa, ainakin maistamisen verran (niin kuin kaikki kiltit lapset maistavat kaikkea) kaikki. Raaka maksa - maisteli oman ruoan seassa, mutta ei mitään herkkua. Kalaöljy oli namia. Kananmunan keltuainen oli sellaisenaan maisteltavaa, menee varmaan ruoan seassa paremmin. Illalla saavat tavallista muonaa, huomenna tarjotaan Pikin lempparia (jota Indykin suostuu syömään) eli seitä. 

Se paljastus:


Alpakkaa - jumalaisen silkkisen tuntuista. Voisin paijailla näitä tuntikausia.... Kiinnostivat vallan  mahdottomasti myös kissoja. Paketin nimi on autereinen. Kumpikaan ei ole lempivärejäni, mutta silti minusta uskomattoman kauniita. Eihän näitä raatsi ikinä kehrätä!

Mari: Kyllä minä ihan villasukkasillani koulun käytävillä ja luokissa tassuttelen. Toki sukat likaantuvat, mutta eivät niin paljoa kuin kuvittelisi. Tähän aikaan vuodesta hankalinta on sukkien kastuminen ulko-ovien läheisyydessä. Ja koulussa käytän pääasiassa vain konepestäviä sukkia, joten likaantuminenkaan ei ole ongelma. Olen muuten tartuttanut tämän muoti-ilmiön joihinkin oppilaisiin...