Vaahtera on merinoa - minä en kerta kaikkiaan ole merinon kehrääjä. Merinotopsit ovat toki upeita, kauniin värisiä ja pehmeitä. Mutta se pehmeys on minun ihollani jotenkin keinokuituisen tuntuista. Ehei, minä rakastan villaa! Tummanruskea (kuvassa valaistus haalistaa) on aivan ihanaa kehrättävää, pitkäkuituista, pehmyttä, jotenkin rehellisen tuntuista.
Langasta tuli sellaista lapaspaksuista, mielenkiintoista. Se aiemmin kehrätty, vaaleampi versio oli nätimpi (meni lahjukseksi). Tämän neulomista aion testata itse. Ristin Bengalin tiikeriksi.
Kotoisat tiikerihirmut ovat ihania! Indy voi melkein normaalisti, ehkä hitusen jarruttelee riehumista, mutta muuten normaali. Vatsapillerin (oli ihan ihmisten pahoinvointitabletti!) luovutin, antibioottikuurin yritän antaa loppuun. Tosin tätä nykyä kumpikin herra tunnistaa antibioottipullon ravisteluäänen. Piki tulee innokkaana paikalle, kaula pitkänä:"Saanko minäkin!" Indy painaltaa sängyn alle piiloon pää viidentenä jalkana. Kissa kainaloon tai polvien väliin ja truutalla aine kitaan. Ja sitten se alkaa.... Ihan kuin tuo rakas mokoma osaisi purskutella sitä antibioottia kurkussaan, joka helvatun paikka on parissa sekunnissa täynnä kissan sylkeä vaahtomuodossa..... No, kaipa siitä lääkkeestä suurin osa menee perille. Osan nuolee Piki lattialta ja Indyn naamasta ;)
Tänään töistä kotiin ajellessa (vähän kolmen jälkeen) harmittelin taas, ettei kamera ollut mukana. Muistattehan sen Muumien jakson, jossa Muumipeikko, Niiskuneiti ja Pikku Myy leijailevat ja hulluttelevat vaaleanpunaisten pilvien päällä? Juuri niitä pilviä oli taivas täynnä :)
