Sitten olenkin toiminut kissojen nukkumisalustana ja yrittänyt neuloa jotain mitä mielestäni minulla ei ole koskaan ollut. Paitsi että tarkemman miettimisen seurauksena, onpas ollut, 80-luvulla Mamman tekemänä. Miksi Mamma teki minulle kaiken maailman neuleita, mutta en muista yhtään ainutta Mummon tekemää, vaikka hänkin oli käsityöihminen? Oli pakko selata vanhoja valokuvia. Mummo teki vain kodintekstiileja ja saapassukkia. Matoissa saattoi olla punainen raita, mutta muuten hyvin ykstotisia. Ja keramiikkaa. Mamman teki kaikkea hauskaa, värikästä, vähän turhaakin.
Valokuvia neuleista on näköjään tosi vähän - olen usein ollut kameran takana, mutta muutaman löysin näin äkkiseltään. Ensimmäisessä olen minä ja serkkuni jouluna -75. Minulla on päälläni Mamman neuloma mekko. Ilmeistä päätellen ilta taitaa olla jo myöhäinen. Minulla on vielä kotimatka edessä, kuva on otettu serkkuni luona Hiirolan Alamaassa.
Sitten iiiiiso aikahyppäys vuoteen -86. Kevät, ysiluokka ja tietenkin luokkaretki. Siihen maailman aikaan niitä vielä tehtiin Ruotsin laivoille ja Tukholmaan. Älkää vaan kiinnittäkö mitään huomiota järkyttäviin laseihin tai ruutupöksyihin (joissa on muuten itse ommeltu paikka takapuolessa - jäi palkeenkieli kun juutuin naulaan laiturilla kesämökillä), vaan ihan itse neulottuun marjapuuropuseroon. Mohairia. Muistan, että oli kamala kiire saada napit ommeltua ennen reissua. Ja puserossa tuli kuuma, mutta sitä oli ihan pakko pitää :)
Tässä alimmassa en poseeraa minä, vaan ex-äitipuolen pikkusiskon keskimmäinen. Ex-serkku? Nykyään jo aikuinen nainen. Mutta tuo pusero! Se on minun lukioaikana tekemäni. Olin siitä ihan älyttömän ylpeä - ja olen vieläkin.
Voi kun olisi kuvia kaikista niistä lapasista, myssyistä, huiveista ynnä muista joita rakastin! Ja ennen kaikkea, missä ovat kaikki opiskeluaikana neulotut takit? Erityisesti se puuvillainen sinapinkeltainen jossa oli taskut - ja joka venyi käytössä nilkkoihin asti... Tai se mohair, tummanruskea, jossa oli vino edusta. Tai se valkoinen palmikkopusero, 7veikkaa ja lanka loppui kesken ja kaulu oli eri erää - ero näkyi kivasti. Tai se sähkönsininen pusero, jossa oli palmikot kummassakin sivussa samalla tavalla väärin. Iskä kyllä sanoi aina, että sähkö ei ole sinistä.
