Siivosin. Heitin matot lumihankeen - lähtee kissankarvat yllättävän hyvin, ainakin päätellen siitä, että valkoinen hanki on sen jälkeen täynnä mustia karvoja ;) Muutenkin herroilla on sulkasato meneillään.
Siivosin sukkalankalaatikkoa. Tai kahta. Eli ennen joulua sukkalangat mahtuivat vielä yhteen 31:n litran lootaan, joulukuun jälkeen eivät. Yritin keksiä ratkaisun. Pitänee neuloa lisää sukkia... Löysin samalla viime Mikkelin ostokseni, ne iiiiiihanat angoralangat - tämä uusin projekti, johon eilen illalla pähkäilin lankaa, olisi ehdottomasti pitänyt toteuttaa näistä. No, toinen sitten.
Karstasin. Yritin siis sotkea eri värisiä itse värjättyjä kikkaroita näteiksi sävyiksi. Onnistuu kyllä, vaikka kikkarat ovat hitusen huopuneen oloisia (tarvitaan siis karsintaa), mutta kyllä käsinkarstaaminen on rasittavaa. Tätä lankaa ei kannata odottaa vielä pitkään aikaan.
Näin kaupassa nuoren parin, joka tervehti hyvin iloisesti ja reippaasti. Jotenkin tuttuja naamoja. Tytön nimi välähti kotiin ajaessa, pojan nimestä en vieläkään ole varma... Entisiä oppilaita kumpikin. Näin pienessä kylässä on varmuuden vuoksi tervehdittävä aina kaikkia - ne on aina jonkun vanhempia, sisaruksia tai muuten vaan minut tuntevia.
