Elämä nykyisin on tylsää. Emäntä vaan käy töissä tai nukkuu tai neuloo tai kehrää. Me ei kuulemma saada neuloa tai kehrätä - miksiköhän? No, me sitten välillä riehutaan, mutta ei niin paljoa kuin ennen. Tartteis sen keltasen mollikan tonne taivaalle... Se sais meidät riehumaan oikein urakalla. Kyllä me tosin eilen kaadettiin päivällä se vihoviimeinen viirivehka ja matotkin muistettiin rutata. Kaikkein kivointa olis eilen ollut just tuo kehrääminen, kun siellä oli sitä mitä kuulemma sanotaan alpakaksi. Se tuoksuu tooooosi mielenkiintoiselle ja maistuukin hyvälle - tosin sen syömisestä saa kamalasti satikutia emännältä... Ja me on ny sitten muuten testattu kiivi-hedelmiäkin jalkapalloiksi. Kyl ne pyörii ihan nätisti, mut kynnet uppoo niihin turhan sutjakasti ;)
Tässä mää otan rennosti. Tää sohvan selkänoja on aina ollut mun lempparipaikkani. Tosin välillä sohva oli eri seinää vasten ja sillon tää ei ollut niin kiva (ei nähnyt ulos päätä nostamalla). Tykkään muutenkin lojua leveesti, sillai näyttää muille, et oon tän huushollin kingi.
Joo, taas toi on niin retee.... Se ei ymmärrä ollenkaan, että emännän syli on maailman turvallisin paikka. Ja pienet sievät kissat (niin kuin minä) nukkuvat aina nätisti kerällä ;) Eivätkä pienet ja sievät kuorsaa...
ps. Opehuoneen sohvaryhmä on minun mielestäni ihan ok - nyt osa kinastelee, että vanhat verhot eivät sovi enää, osa haluaa verhot pois kokonaan ja minä kyllä vielä huolisin ne pitääkin.
pps. Alpakka pitäisi enää kerrata, tahdon ehdottomasti hansikkaat, sellaiset pehmoiset, hellät ja herkät tästä langasta.
ppps. Eilisessä Priimassa (näkyy YleAreenassa viikon verran) bongailin neuletuttuja, tuntui hassulta nähdä telkkarissa ihana livenä tavattuja harrastuskamuja. Voi kun olis taas (lähellä) messut tai jotkut ja vois tavata ihmisiä!
