7. helmikuuta 2009

Oih

Raskasta, kiiltävää, yllättävän vaaleaa, jumalaisen tuntuista. Ilun kuituklubin Auer - tai oikeastaan vasta puolet paketista, se harmaa-valko-vaaleanpunainen. 94 grammaa. Tahtoo puikoille heti. Samoin tahtoisi myös yllättäen kahdet puserolangat - toiseen on malli, toinen heiluu kahden välillä ja odottelee mustaa hevosta puun takaa. 

Ideoita on siis tällä hetkellä aivan älyttömästi, koko ajan tekee mieli laittaa sivuun se juuri kädessä oleva neule ja aloittaa jotain muuta.... Ilmiselvä startitis siis. Ehkä se on tämä talven selän taittuminen. Tänään kuulin ensimmäisen kerran ihan selvästi pihalla "titityy!". Pakkasta oli ja uutta luntakin, mutta silti tuntui jotenkin... keväältä. Ensi viikolla on yo-kuuntelut, penkkarit ja vanhat. Enää kaksi viikkoa hiihtolomaan. Täytyy olla kevättalvi. Hitsi, tekee mieli jopa ommella!

ps. Kirlah! Kyllä nuo katit ovat molemmat kolleja, rusinat tosin poistettu jo vuosi sitten. Mutta kun ne on niin erilaisia luonteiltaan. Indy on se rohkea ja retee kingi ja Pikipikkuinen suunnaton pelkuri, arkajalka, sylivauva, kurraaja. Ne ovat veljekset - tai sitten eivät. Jos eivät ole, molemmilla on sama isä, mutta Indyn äiti on myös Pikin mummo. Jos ovat veljekset, niin sitten tämä luonteiden erilaisuus (ja kokoerokin?) johtunee varhaislapsuudesta. Siellä mistä nämä hain, Indy oli lasten suosikki "niin kaunis". Piki oli lasten mielestä ruma, joten sitä ei pidetty esim. sylissä niin paljoa. Varmasti on vaikuttanut.