Iiih, ihanaa! Koko viikko on mennyt kuin siivillä, vaikka yleensä se viimeinen viikko ennen ja ensimmäinen jälkeen loman ovat sellaisia täi tervassa -tyylisiä. Siis loma! Eikä edes kovin paljon korjattavaa työkassissa mukana (vähän kuitenkin). Ja pisteenä i:n päällä - postilaatikossa oli veikeä kirjekuori, jossa oli oikein hieno työmies-postimerkki. Ja kuoressa sisällä:
Ilu avusti Ravelry-ystävääni! Kiitos! Aivan ihana! Just tällaiset ihan pienet yllätykset ovat monesti niitä kaikkein parhaita - niitä kun ei osaa yhtään odottaa :)
Omasta tietsikasta ei ole kuulunut mitään. Jos ei ensi viikon puoleen väliin kuulu - soitan.
Silloin keskiviikkona kampaajalla kuultua:
-Siis minkä väriset näist mun hiuksista oikein tulee? (yläasteikäinen nuori neiti, ennen oli mustat hiukset)
-No, vaaleammat, sellaiset ruskeat, mihinkäs sitä vertaisi, no, Fazerin sininen! (kampaaja)
-Ööööö, no, kun mä en oikein oo noita suklaaihmisiä.....
Minä salakuuntelija meinasin revetä ;) Voiko olla suomalainen nainen (miehen ehkä ymmärtäisi), joka ei tiedä Fazerin sinistä tai sen väriä? No, toisaalta, muut eivät ymmärtäneet eilen, kun jonkun voittaessa jotain hiihdossa, minä lähinnä kihisin kiukusta kun opehuoneen telkkari piti olla niin kovalla - kokeiden korjaamiseen oli mahdotonta keskittyä. Epäsuomalainen tässä suhteessa olen ;)