Aamulla oli myös puoli kaupunkia pimeänä sähkökatkoksen takia (ei mulla). Töissä meni sähköt 20 yli kahdeksan ja kerkesin just ajatella, että iiiiiks! Yo-kuuntelu - ja simsalabim, sähköt tulivat takaisin.
Repale. Siinä työnimi tälle kaunokaiselle. Tai kaunokaiselle.... Hhmmmm... Alku oli lupaava. Maailman kauneinta lankaa (oikeasti tummempaa, ohutta mohairia - lumi vie osan väristä). Neulottuna osoittautui paljon kirjavammaksi kuin vyyhdillä tai kerällä. Silti kaunista. Väri vaihtelee leimuavan oranssista mustaan. Eritoten tuo oranssi vetoaa minuun. No, piti siis löytää malli, joka antaisi värin rauhassa olla vähän riemunkirjavakin. Löytyi. Jatkoin kuitenkin koko ajan tuota samaa mallineuletta, en halunnut tähän liki geometriseen kuvioon reikäistä pitsiä seuraksi. Enkä palmikoita. Kun sitten olin aikani pyöritellyt tätä "viivakuviota" päässäni, sovelsin reunan. Ja se reuna on ihan kaamea! Naurettava, huvittava, mutta ei siro eikä nätti. En kuitenkaan ala purkamaan, vaan pikku hiljaa väsään reunan valmiiksi - ja sitähän riittää.... Näette koko Repale-kokonaisuuden sitten joskus.
Sanakirjat ovat ihmeellisen kiehtovia opuksia. Tiedättekö mikä on ovisilmä ranskaksi? Un judas!
