Tämä murunen, kerrankin herran turkin väri näkyy edes osittain oikein! Siis suklaanruskea, ei musta ;) Tosi nätti, ja kyllä Piki kiinnitti minun huomioni silloin pentuna heti välittömästi, vaikka ne lapset rumaksi sanoivatkin... Vaikka hassultahan se joskus näyttää, kun ei näy kuin iiiiisot keltaiset silmät, suu ei erotu ollenkaan - ymmärrän miksi Suomessa mustia kissoja on pidetty pahan onnen merkkeinä (ja Englannissa hyvän onnen!).Sellainen lutunen, muuten niin arka pelkuri, mutta jos nukkumaan tullessa yöllä Indy on vallannut Pikin paikan (mun oikean kainalon), Piki rötkäyttää itsensä erittäin painavasti Indyn päälle ja ottaa oman tilansa.... Samoin, joka ilta klo 19.00 pitää päästä syliin, viltin ja koipien päälle - eli minun on siis oltava sohvalla neulomassa. Ihan pakko.
No, toinen mussukkahan se siinä. Omalla paikallaan keskellä keittiön pöytää - reteesti. Yleensä kyllä läppärin päällä, mutta kerrankin vieressä. Herran yksi lempinimi on Viiksi-Vallu - on sen verran komeat ja leveät naamakarvat.
Itseään pesevä kissa on kyllä yksi maailman kiehtovimmista näkymistä. Voisin seurata sitä - erityisesti naaman ja korvien taustan pesua - vaikka kuinka kauan. Ja varpaiden välien "jyystämistä". Ja takakoipien pesua, sillein, että jokin ääni häiritsee keskittymistä ja koipi jää pystyyn, ilman minkäänlaista näkyvää ponnistelua. Ollapa yhtä mahtava lihaskunto :)
Saaks tunnustaa... Aloitin taas uuden neuleen ;)
