Aamulla mietin pitkään ja hartaasti onko mulla vielä pää harteilla vai jotain erittäin mukiloidun tuntuista höttöä sen tilalla. Lopulta määrittelin pääksi ja uskalsin lähteä Jkylään KipAkoita tapaamaan. No, oli ihan ikävä kun ei ole aikoihin nähnyt. Ja kannatti lähteä vaikken kovin montaa tuntia jaksanutkaan. Oli äärimmäisen rentouttavaa ja stressin poiston kannalta tehokasta istahtaa Suomen Käsityönmuseolle "sydämistelemään". Eli museo ja KipAkat yhdessä järjestivät Sydän-tapahtuman. Piiiitkä pöytä täynnä kaikenlaisia tarvikkeita ja ei onneksi ihan mahdotonta ruuhkaa ihmisiä, mutta koko ajan iloisia ja luovia ihmisiä.
Sydämiä tms. saa toimittaa museolle vieläkin, jos kotona iskee luovuus. Sydämet huutokaupataan 27.3. Rompetorilla Monikulttuurisen perhekahvilan hyväksi. Itse sain aikaiseksi rautalangasta ja muusta tilpehööristä yhden sydämen (ihan eka kokeiluni alalla - kivaa!) ja virkatun heijastinsydämen, josta tuli kyllä aika muotopuoli... Kesken jäi keittiörätti, jonka tuossa äsken neuloin valmiiksi. Siihen pitäisi vielä kirjoa sydän tai sydämiä.
Tässä osa tuotoksista, vielä kovin vähän, eli alkuvaiheessa otettu kuva. Kuvasta puuttuvat rautasydämet, joita porukassa vilahtaneet miehet innostuivat erityisesti taiteilemaan.
