Puuttuu

Suomen kielessä on puute. Meiltä puuttuu sana. Kitumisessa ja kärsimisessä on oikea kärsimättömyyden, malttamattomuuden tuntu. Odottaminen on ihan liian laimea. Innokas taas ei kuvaa odottamista vaan liian yleisesti kaikkea. Tarvittaisiin aivan spesiaali sana, joka kuvaisi sitä mielettömän innokasta, mutta älyttömän kärsimätöntä, suorastaan kiduttavaa onnellista odotusta jota neuloja tuntee tietäessään paketin tod. näk. saapuvan postiin ko. päivänä, mutta neuloja ei kuitenkaan ole satavarma...

Aamu klo 6. 45 Tietokone päälle. Thunderbird saman tien. Hae lehti, laita auto tolpan jatkoksi, laita tee tulemaan. Tee leivät. Istu koneen ääreen, levitä Hesari viereen, katso postit. Iiiiiiiks!!! Tuulian ystävällisellä välityksellä pakettikoodi - jotain on tulossa ja pian! Postin sivuille. Lajiteltu eilen illalla Tampereella.

7.50 Töihin. Taas postin sivuille tarkastamaan ennen tunnin pitoa. Ei muutosta.

9.35 Opehuoneeseen. Taas postin sivuille. Paketti lajiteltu Jyväskylässä! Miksi siellä? Tampereelta on huomattavasti lyhyempi matka suoraan tänne kuin mutkan kautta...

10.40 Opehuoneeseen. Postin sivuille. Ei muutosta. Hyppytunti, ylppäripaperien lopullinen viilaus ja luovutus. Eväät. Päivän Keskisuomalainen. Ulkovalvonta.

12.14 Opehuoneeseen. Postin sivuille. Ei muutosta. Myöhästyin tunnilta.

13.01 Opehuoneeseen. Postin sivuille. Ei muutosta. Pitäisi suunnitella perjantain tunteja, tehdä ensi viikon kokeita, valmistautua perjantain kehityskeskusteluun. Roikun Ravelryssä, puhun ääneen hölmöjä ja sekoilen lahjakkaasti. Käyn postin sivuilla ihan liian monta kertaa.

13.59 Opehuoneessa. Postin sivuille. Ei muutosta. Tuskainen huokaisu, selitys viidennelle eri työkaverille. Tunnille.

15.27 Opehuoneeseen. Postin sivuille. Saapunut Keuruulle!!! Äkkiä kotiin.

Salaiseni ei ole vain telepaatti. Hän on selvästi käynyt pääni sisällä. Ei lankaa, vaan villaa, merino-silkkiä, oikeasti syvemmän vihreää, mutta aurinko ja kamera eivät tykkää toisistaan. Tilattu spesiaalisti Tuulialta minua varten!!! Kehrään toivottavasti pian, aloitin vaan just eilen kehräämään yhtä toista....

Kirja. The kirja ilmiselvästi. Ei varsinaisesti valmiita huiviohjeita vaan todella paljon todella upeita pitsineulemallineuleita huivia varten. Hengästyttää.

Olen aina halunnut oppia suunnittelemaan itse neuleita. Siis muutakin kuin perussukkia, -lapasia ja -hansikkaita. Upeita ja hienoja huiveja (kuten Lankakomero) tai upeita ja hienoja puseroita (kuten Kristel) - tämä on roima potku siihen suuntaan! Kiitos. Suorastaan sanaton olen.

Paketissa (joka postissa tuntui käteen mielettömän painavalta, joten arvasin heti, että kirja) oli vielä kaunis kissakortti, maan mainio kassi (tykkään ihan mahdottomasti kangaskasseista!) ja todella tyylikäs lasityö. Kissa tietenkin (vaikka kuulemma ystävälläni ei ole kissoja blogissa - kukahan sinä oikein olet?), lasia, tahtoo roikkumaan makkarin ikkunaan heti kun olen varma, etteivät nuo elävät versiot hajota tätä. Oletko sinä itse tehnyt tämän? On nimittäin upea, juuri minun tyyliseni yksinkertainen. Upea - sanoinko jo? Kiitos. Ja halaus!

Nyt puuttuu vain aikaa. Inspiraatiota on jo - ruoka paloi uuniin kun luin tuota kirjaa....

Tämä vaihto on ollut todella hauska ja vienyt täysillä mukanaan. Ehkäpä se johtuu siitä, etten ole yli puoleen vuoteen osallistunut minkäänlaiseen vaihtoon. Ja jotenkin juttelu Ravelryssä, toisten kannustus ja yhteinen vitsailu on tuonut oman hauskuuden hommaan. Kiitos kaikille mukana olijoille.

Oman pakettini lähetin Hailelle, jolla ei ole blogia, vaan kolme ihanaa kissaa. Kiva kun ei tarvinnut murehtia aiheuttavansa toiselle allergiakohtauksen. Jos löydän jostain kuvan (pitäisi olla) näytän mitä lähetin.