9. maaliskuuta 2009

Vebjörg

Malli: Vebjörg (Elsebeth Lavoldin kirjasta Viking Patterns for Knitting).
Lanka: Colinetten Cadenza, 486 grammaa
Puikot: 4,5 mm (Knitpicks ja Addi-sukkikset - en muistanut vaihtaa resoreihin pienempiä puikkoja, mutta ei tunnu menoa haittaavan)
EDIT - unohtui! Napit on Korunapista Mikkelistä (nimestään huolimatta loistava lankakauppa) ja Addi-sukkikset löytyivät lauantaina paikallisesta Palarannasta (pienen kunnan pieni lanka-kangaskauppa, jossa on loistava valikoima! Bambusukkiksia sekä Addin että Prymin.)

Se on ihana! Ainoa mikä harmittaa hitusen, on se, että kun kerran lankaa jäi, olisin voinut tehdä pitemmän... Lankaa muuten näyttää jääneen viisi vyyhtiä (eikä neljä kuten eilen väitin), mitä en oikein ymmärrä? Lankaa oli alunperin joko 700 g tai 800 g. Jos oli 700, niin on ollut varsin painavia keriä (486 + 250 = 736 g). Jos oli 800, niin sitten on ollut kevyehköjä vyyhtejä... En muista kummin oli. Lanka on joka tapauksessa tällä hetkellä suuri suosikkini (kunnes keksin jotain muuta ja suosikki vaihtuu). Tilasin langan suoraan Colinettelta. Tuleminen kesti jonkin verran, meinasin jo ruveta kyselemään, mutta sitten onneksi tulivat. Mallin löytyminen kesti vielä kauemmin...

Kuvausavustaja ei muuten ole koskaan aikaisemmin kiinnittänyt mitään huomiota kameran itselaukaisijan ääneen. Nyt kiinnitti. Kohtuullisen paljon. Sanoisimmeko runsaasti. Kamera ei tippunut. Ei ihan ;)

Muutoksia ohjeeseen tuli tehtyä rutkasti. Nähtävästi tulen neuletakki neuletakilta rohkeammaksi kokeilemaan omaa avaruuskäsitteellistä kykyä ja neuletaitoja. Eli kroppaosa etupaneeleja lukuunottamatta neulottu pyörönä kainaloihin asti (tietenkin!). Olkapäiden piskuiset saumantapaiset kolmen puikon päättelyllä. Tässä vaiheessa epäilytti suuresti.

Etupaneelit neulottu aloittaen keskeltä takaa virkkausaloituksella. Siis ylhäältä alas - päin vastoin kuin ohjeessa, mutta kun en tuon pituuden muutoksen takia osannut arvioida kuinka pitkän paneelin tarvitsisin, eli mistä kohtaa ruutukaaviota aloittaisin jotta saisin takakulmien kaaviot osumaan kuvioon nätisti. Oli helpompi ja nopeampi tehdä tuo takaosan puolikas ja puolet kulman käännöksestä jotta näki tarvittavan pituuden. Se kulman kääntäminen on muuten ihaninta tässä universumissa! Paneelit on kiinnetty kroppaan ihan perinteisesti ommellen.

Hihat on erinäisten erehdysten ja sattumien jälkeen tehty ylhäältä alas pyörönä (aina näin jos vaan suinkin mahdollista tästä eteenpäin!). 

Täytyy sanoa, että nautin! Ja olen tänään töissä pyörähdellyt ympäriinsä luoden merkitseviä silmäyksiä tiettyihin käsityöihmisiksi tunnettuihin henkilöihin... Eiks ne ny tajuu!!!