Miksi meillä suomalaisilla on näitä sanontoja tyyliin "Puhuminen hopeaa vaikeneminen kultaa" tai "Oma kehu haisee" tai "Vaatimattomuus kaunistaa" jne. Ihan kuin oman itsensä tai työnsä jäljen kehuminen olisi jotenkin hävettävää. Kuitenkin, ihan pakko myöntää, minulle yksi osa neulomisen viehätystä on se, että saan aikaiseksi ihan itse tehden jotain mistä tykkään ja olen ylpeä. Minä kun en tosiaankaan osaa piirtää tai laulaa tms.
Tietysti neulomisessa viehättää myös se, että työn jäljen (oli se sitten onnistunutta tai ei) näkee heti. Tuloksia ei tarvitse odotella kauaa - ellei sitten ufoutuminen iske. Kolmas viehätys on villan (tai alpakan tai jonkin muun) ihana tunne kädessä. Voi kun käsillä tekemisestä saisi itselleen ammatin! Vai katoaisiko työnilo sitten?
Nyt on kyllä kieltämättä vähän tyhjä olo. Mitä seuraavaksi? Kevätpäiväntasaushuivi on kesken (nelosvihje just aloitettu), ainakin kahdet sukat jossain kesken ja jokunen todellinen ufo. Se kulmankääntöjutska vaatii aika paljon testailua, joten sitä ei voi tehdä kuin kotona rauhassa. Sitten olisi se ylellinen ihana hanskalanka - ohje puuttuu - pyörii vielä päässä. Kehrätäkin tekisi mieli... Onneksi on kokeita ja aineita niin paljon tällä viikolla korjattavana, ettei tosiaankaan ole vapaa-ajan ongelmia.
