13. huhtikuuta 2009

Aivotonta

Eilisestä. Hilma on toisaalta kotiutunut hyvin, se tietää varsin hyvin missä täällä on mitäkin ja mitä mikrouunin kilahdus tarkoittaa. Mutta se voisi kyllä jo jättää ääniefektit pois. Eli jatkuva murina (no, ei nukkuessa) ja ajoittainen sähinä ovat aika ikäviä. Niiden takia Hilman ja Indyn leikkimistäkin pitää seurata tarkkaan, ettei vahingossakaan mene tappelun puolelle.

Piki on muuten gourmetkissa. Kun kasvamassa on kaksi kipollista vehnänorasta, vanha ja uusi, vanha ei kelpaa enää kun uusi on kasvanut mittaa yli sentin = sitä kykenee syömään.

Just nyt päässä suhisee. Taisin saada perjantaina 3v. synttäreillä sankarilta flunssapöpön. Nielu on arka ja keuhkoihin koskee, mutta omituista kyllä, päähän ei.

Neulominen ei suju. Miten se onkaan viimeisen vuoden tai kaksi mennyt näin, että kun saa ison neuleen valmiiksi, menee jokunen päivä ennen kuin kykenee aloittamaan uutta ihan oikeasti. Nyt vaan tökkii ja kaikki aloituksen yrityksetkin ovat tuomittuja tuhoon.

Niinpä olen purkanut. Tämän postauksen takki koki kohtalonsa. Aivan liian painava, ei pysynyt päällä. Langat sinänsä kivoja ja varmasti tulee käytettyä - joskus. Ja kehräsinkin. Ja pohdiskelin.


Huomenna töihin. Uusi jakso. Uusia haasteitakin. JAO:n lähihoitajasakissa (englantia) on tällä kertaa mukana (kuulemma, tapaan heidät ensimmäisen kerran keskiviikkona) yksi datanomi ja kaksi levyseppähitsaajaa. Aika haastavaa keksiä heille kaikille yhteistä, mielekästä tekemistä... No, välillä on pakko jakaa kolmeen osaan. Tai kahteen jos datanomi ei halua työskennellä yksin, ja puhumisharjoitukset ovat kyllä tylsiä yksin.