Kevät keikkuen tulevi. No, keikkuu vähän kehnonlaisesti, aamut on haaaarmaita ja ankeita, pihassa rutkasti lunta. Mutta kuitenkin ensimmäiset krookuksen alut havaittavissa, eilen näin kaksi käpytikkaa (ja toisesta olisi saanut mahtavia kuvia, vain noin 2m korkeudessa, kissat sekosivat, mutta eipä ollut kameraa mukana) ja mustarastas on laulaa lurittanut monena aamuna.
Viime torstaina siis minä sain karstamyllyn ja kissat saivat upean laatikon. Se (siis laatikko) on niin iso, että kun se on kyljellään tyhjänä, toinen (yleensä Piki) voi piiloutua sisälle, odottaa tuskaisena ja kauan, että kamu tulisi etsimään. Sitten joskus, vihdoinkin, Indy alkaa kaivata kaveria ja koenaukaisee (sellainen kysyvä kuuuuur? erittäin ranskalaisella nousevalla sävelkululla) ja tulee hyppimään laatikon päälle. Jossain vaiheessa Indyn häntä heiluu kivasti Pikin nenän edessä ja kisa on valmis.
Hilma-rouva kävi reilun vuorokauden vierailulla. Tuntuu hassulta sanoa rouva, sillä Hilma on nuorentunut silmissä. Liekö poikien vai kevään vaikutusta. Illalla menimme nukkumaan noin klo 22.30. Puolen yön aikoihin Hilma ja Indy aloittivat rallin. Tai ralli on oikeastaan vähän turhan laimea ilmaisu. Sanoisimmeko.... kissapanssarien kiihdytysajot. Kaksi 5 kg kattia, 100 km/h, esterata (mitä enemmän kaadetaan tai tiputetaan, sen parempi). Piki tuijotti hämmentyneenä sivusta ja aina sopivassa välissä Hilma läpsäisi Pikiä ohi rynnätessään. Reilun tunnin kesti ja sitten Hilma tuli polvitaipeeseeni ja herrat kainalooni. Nukuttiinkin peräti neljään ja sama alkoi uudestaan... Kestin taas reilun tunnin ja sitten laitoin Hilman työhuoneeseen. Herrat tulivat viereen nukkumaan, Hilma jatkoi jonkin aikaa itsekseen leluhiiren kanssa.
Hilma on oppinut tosi nätisti, mistä lelut tässä talossa löytyvät. No, tietysti niitä on soffan, lundian, pianon tms. alla, mutta periaatteessa kaksi kertaa viikossa (imuroinnin yhteydessä) kaikki lelut löytävät tiensä tähän koriin (70-luvulla tässä olivat minun barbin vaatteeni). 
Ja kun Hilman kanssa riehuminen on niin rankkaa, pitää välillä vähän venytellä...
Hilma lähti, käytiin ulkona. Piki oli paniikissa ja hysteerinen kun minä kävelin jonkun ihmisen kanssa ulkona ja keskustelin samalla kun ulkoilitin heitä... No, tässä on jo rauhoituttu. Paras paikka talossa sylin jälkeen (ja syli ei just tällä hetkellä sattunut osumaan aurinkoläiskään).
