Viime päivät ovat menneet köhiessä (lima on ehtymätön luonnonvara - eikö sitä voisi jotenkin hyödyntää?), ääntä etsiessä (ma+ti+ke iltapäivisin katosi, löytyi öisin, eilen oli jo parempi), uusintakokeiden parissa ja lukiessa. Se Stephenie Meyer, 2. osa. Alku tuntui typerältä, koska siinä jotenkin kömpelösti kerrattiin edellisen osan tapahtumat, mutta kun homma vihdoin pääsi vauhtiin, tuntuu tosi hyvältä. Harmi vaan, etten yhä edelleenkään osaa neuloa/kehrätä ja lukea yhtä aikaa...
Mari pyysi kertomaan uusimmista kirjahankinnoistani. Jaa-a. Simple Style on nimensä mukaisesti täynnä lähinnä pusero-ohjeita, jotka ovat... no, simppeleitä. Siis ulkonäöllisesti yksinkertaisen näköisiä, mutta liki jokaisessa on kuitenkin jokin pieni, kiva jippo. Useampi näistä malleista huutaa ja kirkuu haluavansa tulla toteutetuksi itse kehrätystä langasta.... Siis pitäisikö minun kärsivällisyydelläni jaksaa kehrätä puserollinen yhtä ja samaa lankaa? Katsotaan. Ehkä joskus.
Toinen oli The Essential Guide to Color Knitting Techniques. Paksu ja perusteellinen. Mallineuleita monivärisiin töihin - paljon! Erilaisia tekniikoita päättelemisestä ja virheiden korjaamisesta värien yhdistelemiseen ja vaikka mihin. Jonkin verran myös valmiita ohjeita mm. kerrassaan mainio laukku. Vaatii sulattelemista ja jämälootan läpikäymistä.
Herrat ovat päässeet tällä viikolla maanantaita lukuunottamatta joka päivä ulos heti kun olen tullut kotiin. Tänään huuto oli jo sietämätöntä (siis halusin käydä vessassa ennen ulkoilua). Ja meno vauhdikasta. Piki pelkää yhä edelleen rasittavan paljon kaikkea, mutta selvästi nauttii suunnattomasti ulkoilusta ja tulee pikku hiljaa rohkeammaksi. Tänään vieras rouva jutusteli kissoille n. 10 metrin etäisyydeltä. Piki ei enää muuttunut täysillä karkuun pyrkiväksi pulloharjahäntäiseksi karvapalloksi, vaan painautui tiukasti vasten maata ja
Indy... Hullu, päätön, vesiaddikti, kaheli, kova ääninen ja kova menemään. Ei siedä sitä, jos Piki vahingossa pääsee polulla Indyn edelle. Onneksi isoa läskiä varista ei ole nyt näkynyt...
