Kaameassa räntäsateessa siis hain kamun kyytiin, ajelimme messuille ja minä yli-innokas apulainen pääsin töihin! TitiTyyn koju (kuten myös viereinen Secret Woolin) oli lanka-addiktin taivas. Ja lanka-addikteja Keski-Suomessa tuntuu piisaavan, kaikenlaisia, enimmäkseen kuitenkin iloisia, nauravaisia, tosi mukavia ihmisiä. Välillä oli oikein hiki niskassa mutta hauskaa oli. Useimmat asiakkaat tuntuivat nauttivan väripaljoudesta, todella moni halusi kosketella lankoja, moni kysyi vinkkejä ja yllättävän moni kysyi, että kumman otan... Iik, en minä tiedä! Minä otan aina vihreän ;)
Kerkesin toki kierrellä itsekin. Etukäteen olin asettanut ostoksilleni yhden ainoan ehdon. Ei yksittäisiä keriä ihanuuslankoja. Ei, vaikka olisivat kuin kovaäänisiä ja kaunopuheisia. Mutta jos löytäisin puserollisen lankaa, saisin ostaa (kotona varastossa on enää yhdet puserolangat neulomatta).
Sorruin taas pellavatunikaan, Riiminkalta (vai Riimingalta) tällä kertaa, tietysti vihreän. Tosin tänä aamuna vaihdoin alaosan kiristysnyörin. Alkuperäinen oli siniharmaata neulosta, minä hurautin ompelukoneella mustan kanttinauhan kaksinkertaiseksi ja pujottelin sen paikoilleen. Tykkään vielä enemmän.
Herra Piki the Batman on tänä aamuna ollut aivan erityisesti nimensä mukainen lentoapinariiviö, joten kuvaankin oli ihan pakko tunkea.
Langat puseroon (vyyhtejä on siis hieman enemmänkin...), puikot Pikin kaluamien tilalle, huivineula (Taina Uutela, kuulemma tämän talven uutuus, oli useampaa mallia, mutta tämä oli kevyin), kehruuseen hitunen silkkiä, bambua ja alpakkaa.
Illalla sovitin ekaa hihaa - kyynärpäässä menossa. Ja purin. Se oli täydellisen sopiva, mutta kun minä halusin hitusen reilun, jotta mahtuu kesämekko tms. alle.
