Poppana! Jotenkin poppanasta tulee sellainen lämmin, turvallinen fiilis, äiti ja mummo tulevat heti mieleen. Omat ja perityt poppanat ovat perussinisiä, -punaisia ja taitaa olla yksi keltamustakin. Mutta tämän värit sointuvat täydellisesti makkariin. Ja sinne sen yritän laittaa, lipaston päälle ikkunan eteen. Jos riiviötkin tajuaisivat, että ikkunasta on paljon kivempi pällistellä maailman tapahtumia kun on pehmoinen alusta.
Kaksi huovutettua palloa/munaa ovat niin kauniita, että voisin laittaa ne takan reunukselle koristeiksi, mutta herrat omivat ne jo... Perhosia on seitsemän, ja sommittelin jo niitä tuohon laskokaihtimen reunaan. Kaihdin on yksivärinen, pellavaa ja siihen sopisi mainiosti tällainen koristus. Tosin tuon vihreän taidan haluta punaiseen huppariini. Nami-nami on ehdotonta lemppariani ja kortissa oli terveiset kaikilta. Lämmin kiitos teille upeasta paketista.
Ihan oikeasti, kuten jo aikaisemmin tuli todettua jossain postauksessa. Keuruulle on viime vuosina rakennettu tai kunnostettu maastoliikuntakeskus, esittävien taiteiden talo (tosin enimmäkseen talkoovoimin), kohta valmistuu uimahallin laajennus ja remontti, ja viime viikolla lehdessä esitettiin, että käytöstä poistuvasta Aromaan koulusta (erityiskoulu) tulisi bänditalo. Nyt, jos olisi kuntavaalit tulossa, lupaisin äänestää sitä ehdokasta joka ottaisi käsityöläiset sydämen asiakseen. Nyt voi vain vihjailla suuntaan jos toiseen. Olen siis todella kateellinen heinolalaisille!Koululla oli tänään juhlapäivä. 9-luokkalaisilla oli häät! En nähnyt ketkä olivat morsiamia ja sulhasia - niitä on yleensä ollut kaksi tai kolme paria, mutta kaikki vieraatkin olivat todella komeita ja kauniita juhlahepenissään. Juhlapuhe, maljojen nostoa (mehulla), kakkua ja ihan melkein kuin oikeat häät. Käytösoppia ja hyviä tapoja.
Muu koulu pääsi konserttiin, Tallinn Baroque. Sopivaa nettisivua johon linkittää en näin äkkiseltään löydä, mutta näyttääpä yhtye tekevän oikein laajan Suomen koulujen kierroksen. Barokkimusiikkia, johon osa oppilaista tuntui etukäteen suhtautuvan varsin ennakkoluuloisesti, barokkipuvut, peruukit, vironkieltä - hieno! Varsinkin lopussa, kun sopraano kulki yleisön seassa ja lauloi, vau! Kyllä pienestä naisesta voi lähteä mahtava ääni. Ja mikä upeinta, käytöstapojen opetus tuotti ainakin kerran tulosta. Ei yhtään kännykän ääntä (enkä nähnytkään yhtään), nyppäisin vain yhdet mp3-kuulokkeet korvista pois, kohteliasta taputusta (ei vihellyksiä, ei irtoläpytyksiä väärässä välissä) ja vieläpä konsertin loppuessa kerrankin osasivat jäädä nätisti istumaan ja odottamaan lupaa poistua. Pitää huomenna muistaa kehua!
