Unohtunutta ja uutta. Niiden, jotka eivät vielä ole saaneet Ilun Totisten sukkalankojen klubin toista pakettia, kannattaa sulkea silmät alemman kuvan kohdalla.
Nämä ensimmäiset ovat Manos del Uruguayn Silk blendiä (30% silkkiä ja 70% merinoa). Mielettömän pehmeitä (tekee mieli viedä sänkyyn posken viereen unileluksi), kauniin himmeästi kiiltäviä. Ja nuo värit... Jos Ravelry-ystäväiseni on vielä pulassa värieni suhteen, niin nämä ovat täydellisiä! Tosin niitä täydellisiä on kyllä muitakin.... Vaikka koivunvihreä, sammaleenvihreä (kaikki sammaleet käyvät), ihana pehmeän harmaa, puolukan punainen, ja vaikka mitä!
Eilen meni töissä piiiiitkäääään. Luulin hävittäneeni yhdet paperit (löytyivät kotoa), kävin naapurikunnassa sopimassa videoneuvotteluopetuksesta, soitin toiseen naapurikuntaan ja tuskailin kun heidän opetuksensa ei meinaa millään mahtua lukkariini, haaveilin pöytäni siivoamisesta (talkkarikin jo komensi tekemään äkkiä jotain pöydälle), korjasin kaikki viimeiset kokeet ja aineet, kirjoitin listaa siitä mitä tänään pitää ehdottomasti muistaa. Ainakin nenäliinat! Tänään henkilökunnan kahveilla sanotaan taas näkemiin monelle upealle ja tärkeälle työkaverille. Ja minä pillitän ihan taatusti.
SE Ilun ihana! Minulle uusi kuitukokemus, merino-tencel. Uskomaton kiilto ja pehmeys. Jos mahdollista, liian pehmeää, joten lötkyn tuntuista. Mutta väri ei kuitenkaan ole liian lälly vaaleanpunainen, vaan tykkään. Etsimme mallia. Ja se toissailtana aloitettu, jota yltiöpäisesti kuvittelin pitäväni huomenna harteillani.... Purkuun meni. Eivät lanka ja malli kohdanneet. Tosin aloitin jo uudella mallilla.