4. toukokuuta 2009

Seko

Tämä on ihan varmasti positiivinen merkki. Elämäniloa. Tästä kuvasta se sitten lähti...

Oonko jotenkin kummallinen kun...
... näen unia neuleista? Toissa yönä suunnittelin tulipalokiireellä punavihreää ruusuhuivia (kolmio, intarsiaa, kamala huoli nurjan puolen siisteydestä)?
... muistan unistani ihan hirmuisesti yksityiskohtia? Silloin joskus viime viikolla paistoin kananmunia k-kaupan katolla, ja se paistinpannu oli sellainen rikkakihvelin muotoinen, tummaa palanutta metallia ja ne kananmunat ihan kuin keitettyjä mutta kuorittuja. Sormia poltti.
... mun unet ovat väreissä. AINA.
... voin itse "päättää" - tai ainakin ohjailla mistä haluan nähdä unia. Siis illalla viimeisenä pitää ajatella jotain oikein tiukasti ja mielellään saada aikaan pieni tunnekuohu siitä asiasta. 
... näen jatko-osia uniini. Joskus ihan ton edellisen kohdan mukaan suunnitelmallisesti, mutta joskus myös ehkä vuoden päästä sattumalta. Sitä vaan jotenkin tietää siellä unessa, että, ai hei! Tää onkin se uni!

Pitää varmaan perustaa kategoria unille.

Ja vielä yksi asia. Mitenköhän olisi sellaisissa telkkarisarjoissa kuin CSI (kaikki mahdolliset eri kaupunki versiot), NCSI, Kovalaki, Bones jne... Tunnistaisivatkohan herrat/rouvat korkeasti koulutetut tutkijat neulojan kovettuneen etusormen syrjän?