Taimet

Eilen en neulonut yhtään enkä kehrännyt enkä hiplannut lankoja enkä kuolannut ohjeita enkä haaveillut villoista. Silti se oli mielettömän upea päivä. Tai ilta oikeastaan. 17.30 kokoonnuimme työkaverin (en-ope) luokse viettämään English Evening:ä - minä ja emäntä ja kaksi muuta nykyistä en-opeamme ja yksi eläköitynyt ja yksi natiivienglantilainen joka vetää lukion keskustelukurssin. 

Naurua, ruokaa (ihan kamalan paljon herkkuja), keskustelua (in English of course!), puhetta kielestä, vaikka mitä. Aika hurahti siivillä, seuraavan kerran katsoin kelloa 20.55...

Kotona riiviöillä oli vissiin ollut tylsää:
Siinä OLI minun auringonkukan taimeni... Niitä oli seitsemän, ehkä noilla kahdella on vielä toivoa. En tosin tiedä mihin ne piilottaisin. Ja tietenkin ne syödyt auringonkukat oli sitten oksennettu leluhiiren päälle. 

Ed. postauksen nostalgiameemi on herättänyt muistoja niin paljon, että tekisi mieli skannailla vanhoja kuvia (kaikki isän ja äidin kuva-albumit ovat minulla tallessa), ja vähän horista niistäkin. Mutta ensin voisi yrittää ehtiä neulomaan, jotta saisi kevätjuhlaan (3,5 vkoa) jotain uutta päälle. Riittääköhän lanka...