Kiitos ihanista kommenteista! Nyt, testiajon jälkeen olen itsekin tyytyväinen, erityisesti hihoihin, mutta näyttää yhä todennäköisemmältä, että muutama kerros kiinteitä silmukoita voisi tehdä terää. Rapuvirkkaus on jotenkin niin hauskaa - mennään takaperin (ihan niinkuin ravut) ja tulee tosi nättiä jälkeä tosi helposti. Sen onnistumiseen ei oikein ole vinkkiä, paitsi, että olen huomannut, että hitusen löysempi käsiala kuin normaalisti auttaa.
Lempivärejänihän ovat tunnetusti vihreä, punainen ja poltettu oranssi. Kaikkia näitä löytyy, lankavarastosta, villavarastosta, sisustuksesta ja vaatteista. Mutta yksi on noussut ylitse muiden tässä viime kuukausina. Kaikki ostamani uudet vaatteet ovat olleet - valkoisia! No, valkoinen on kesäväri, sopii yhteen kaiken kanssa ja jotenkin niin.... sivistynyt. Siis, normaalisti minä olen kävelevä sateenkaari, joten siinä mielessä valkoinen on jotain uskomattoman rauhallista, aikuismaista, sivistynyttä.
My favourite colours are green, red and burnt orange. I have all of these in my stash of yarn and wool, in my clothing and inside my house. But lately, one colour has risen above all the others - white! All the new clothes that I've bought have been white. Well, I do like white's easiness - it's easy to mix with other colours, for me it's the colour of hot summer days' clothes and it's so... civilized. I mean, usually I'm a walking rainbow, so white is in that sense calm, peaceful, sort of adult-like and, well, civilized.
Valkoista ja pehmeää on myös kehrätty. Äärimmäisen nopeaa ja helppoa kehrätä. Eli Merinovilla.comin Alpakkaa. Kysyin ostaessani onko tätä valkaistu, eivät tienneet. 52 grammaa, kaksisäikeistä ja niin ihanan ohutta. Pitää muistaa mitata WPI ja mahdollisesti jotain muutakin, kunhan vyyhti kuivaa (on just nyt pesussa).
White and soft, self spun. So easy and fast to spin. Alpaca from Merinovilla.com. 52 grams, two stranded, soooooo thin. I'll add the WPI and other specs as soon as the skein is dry (it's in the wash right now).
Viime elokuussa neulottu Tangled Yoke Cardigan kävi äsken pesukoneen villapesussa. Olisi pitänyt pestä jo ajat sitten. Ei, se ei ole likainen ja minä tietyllä tapaa vältän villan pesua viimeiseen asti (uskon vakaasti villan itsepuhdistaviin ominaisuuksiin). Mutta nyt, vaikka se on vielä hieman kostea, takki näyttää niin paljon paremmalta kuin viime kuukausina. Olen siis käyttänyt sitä varmaan enemmän kuin mitään omatekoista neuletakkiani ikinä. Se on nuhruuntunut, hiukan irtokarvainen, lanka on joissain kohdissa noussut lenkeiksi (kissojen kynnet!), hihansuiden resorit ovat ihan karsean venähtäneet. Mutta se on silti niin pehmeä, suloinen ja rakas. Jos se toipuu yhdellä pesulla taas sellaiseen kuntoon, että kehtaa käyttää julkisesti, olen erittäin onnellinen! Ja aion kyllä silti tehdä joskus toisen, mutta pienemmillä puikoilla.