Mamman asioilla ympäri ämpäri kaupunkia. Ehdin Korunappiinkin, ja mokomat olivat ottaneet valikoimiin Tildakankaat ja vähentäneet lankoja! Taitoshopissakaan ei ollut kuin yhtä laatua lankaa, mutta kuulemma uusitussa käsityökeskuksessa on paljon enemmän. En ehtinyt sinne asti. Kenkäverossa oli kaksi bussillista eläkeläisiä. Ihan ystävällisiä mummoja joista yksi luuli minua myyjäksi. Hain myös täydennystä kukkapenkkiin, punaisia akileijoja ja yksi korallikeijunkukka. Pankissa tunsin itseni vanhaksi - kesätyöläiset tiskin takana ja toinen niistä pojista näytti ihan ysiluokkalaiselta...
Juvalla kyläilin ja jotenkin kummallisesti humpsahti kolme tuntia juorutessa. Tämä on sellainen kyläpaikka, että sinne on aina kiva mennä. Juttu jatkuu siitä mihin jäätiin. Ja ylioppilaan itsensä tekemää juustokakkua - taivaallista! Eteenpäin Virtasalmen ja Pieksämäen kautta kotiin. Menin ohi monesta rakkaasta kyläpaikasta, mutten enää jaksanut - ensi kerralla kierrän muutamassa, lupaan! Vaikeinta oli, että isän serkku olisi isän kaksoisolento, jos vain olisi 15 cm pitempi ja 15 kg laihempi. Kasvot säväyttivät joka vilkaisulla.
Jkylästä lähtiessä sain taas poliisiauton kantaani kiinni. Kymmenisen kilometriä roikkui perässä, jättäytyi sitten yhden auton taakse ja lopulta Jkylän rajamailla teki uukkarin ja lähti pois. Olenkohan niin epäilyttävä kuski, että seurata pitää? Ja vielä Asunnalla tuli jälleen yksi maija vastaan.
I spent the whole of yesterday in my childhood. I went back to Mikkeli and visited my granny. She's old and fragile, but still cheerful. I ran some errands for her, with had lunch together, I took some flowers to my parents' grave. Then I continued 40 km north-east to Juva to my father's cousin and his family. My father's cousin is 15 cm shorter and 15 kg heavier than my dad, but otherwise they could be twins. Looking at him - every single time I shivered.
We celebrated my second cousin's graduation with cake and champagen. I love to visit them, because every time it's like I hadn't been away at all. After three hours I left, drove on and passed some places I really need to visit soon, before these golden oldies fade away. The next time, I promise.
Kotona olivat ruokakupit tyhjät, sohvatyynyt lattialla (loputkin puiset napit jyrsitty irti) ja niin mahdottoman hellyttävän hellyydenkipeitä maukulaisia kiersi kahdeksikkoa jalkojen ympärillä. Saivat kyllä tuliaisiksi uusia hiiriä ja kuivakalaa. Jälkimmäinen tosin kelpaa vain Pikille.
Töihin menin tänään levänneenä, iloisena ja intoa täynnä. Pois tulin kiukkuisena ja masentuneena. Yhden ihmisen varomattomat sanat... Tiedän, että hän on stressaantunut ja kiireinen, enkä siis saisi sanojen antaa käydä noin päälle. Mutta kun olen se kiltti tyttö.
Nyt takkaan tuli (vettä sataa, on koleaa), kuumaa kaakaota, raparperipiirakkaa (taas) ja neule. Ja ennen kaikkea neulekirja, jonka sain lainaan, ihastuin hetken selaamisella ja aion nyt metsästää itsellenikin. Kiitos piristyksestä Hanna!
At home my dear furry kiddies were waiting. They got some new toy mice and dried baltic herring, though only Piki ate those. Now it's raining and need to have a fire going to cheer me up. Luckily, today the post brought me a lovely book (thanks for the loan Hanna!), which I'll definitely try find to buy for myself.
