Tunnetusti en tykkää pipoista. Baskerit menettelee, mutta nekin tuppaavat nousemaan niskasta ylös. Tykkään kolmiohuiveista mummotyyliin ja vielä sillein, ettei kylmä talviviima pääse puremaan mistään välistä tai raosta.
It's a well known fact that I really don't like hats or beanies or caps. Berets are a touch and go, but even they tend to rise up on the back of my head. I prefer triangular scarves worn in the granny style, and so that the cold winter breeze has no chance of getting onto my skin.
Kuitenkin pipoja olisi kiva neuloa, nopeita, pieniä töitä, joita ei tarvitse tehdä parillista määrää. Siksipä sitkeästi yritän opetella pipoihin (ja oliiveihin ja fetaan (nyt jo pystyn niitä vähäsuolaisempia syömään) - olueen opettelun luovutin jo vuosia sitten). Tässä kesäpipo, johon en ole 100% tyytyväinen, tuli ruma sauma. Neulottu sillein kivasti, ei alhaalta ylös, eikä ylhäältä alas, vaan ympäri. Yllättävän lämmin, mutta ei ainakaan vielä ahista. En tosin voisi kuvitella pitäväni edes tätä helteellä.
Funnily enough I would like to knit hats or beanies. They are small, fast knits and you don't need to knit a pair. That's why I still try to learn to wear hats (and eat olives and feta cheese (the less salted ones are already ok)). This is a nice summer hat, but I'm not 100% satisfied, the seam is ugly. The knitting itself was fun, not bottom-up, nor top-down, but around! Not too hot, but still I can't imagine wearing this on a hot weather.
Malli: Oneshot Lace Hat (IK summer 2009)
Lanka: Sirdar Baby Bamboo (32 g)
Puikot: 5 mm ja 3,75 mm
Pattern: Oneshot Lace Hat (IK summer 2009)
Yarn: Sirdar Baby Bamboo (32 g)
Needles: 5 mm ja 3,75 mm
Nämä ovat minun! Siis, eilen pahalla tuulella, viime viikolla pahalla tuulella, mitä pitemmälle blogiani luin taaksepäin, huomasin olleeni pahalla tuulella aika usein. Ja siihen en ole tottunut. Olen peruspositiivinen luonteeltani, tykkään nauraa ja nauttia elosta. Niinpä, tänään ikkunoita pestessä (vielä ei näy yhtään nenän/tassun jälkeä! Mutta kohta on, koska rastaat pomppii pihalla ja herrat ikkunalaudalla...) oli aikaa pohtia ja miettiä. Itse työ jo piristi, puhtaat ja silitetyt verhot (erilaiset kuin ennen ikkunoiden pesua) piristivät lisää, vierailu kangaskaupassa suorastaan sai virneen naamalle (mitä jos... tuo kissojen raapima sohva?) ja kauppareissu lopuksi kurvasin kukkakauppaan. Pyysin värikkään, kissaystävällisen kimpun ja sain tuon ihanuuden! Niin minun värinen, tuoksuu hyvältä - tilliä, joka tuntuu ainakin vähän karkottavan katteja.
Reading through my own blog, I noticed that I've been feeling angry or depressed or something quite often lately. And that's not really me. So, today, washing the windows I had time to think and make myself feel better. I do like being in a good mood, laughing! The work itself cheered me up, new curtains cheered me some more, a visit to a fabric shope even more (what if.... the sofa?) and finally I went into a florist's. I asked for a colourful and catfriendly bouquet and that's what I got! My colours! Smells good too - dill, which seems to scare the cats away from eating the flowers - at least for a while.
