Tällä hetkellä jonossa on ihan liian paljon neuleita.
- Ravelry-ystävälle tein jo yhden, mutta en ole tyytyväinen, joten joko teen toisen samanlaisen ja sävellän vähän ohjeesta poiketen tai sitten teen jotain muuta.
- Haluaisin ehdottomasti tehdä raitaneuleen alpakasta. Itselleni tietysti. Kapeita raitoja, villatakki. Alpakkavarastoni ovat sen verran perusteelliset, että voisi jopa onnistua ostamatta kerääkään.
- Koska on ollut niin kylmä, olen käyttänyt niitä 100% villasta itse kehrättyä ja neulottuja sukkia, maailman lämpimimmät ja ihanimmat jalassa. Katsotaan kuinka nopeasti kuluvat, tahdon lisää 100% villasukkia.
- Lainakirja kutittelee (Cat Bordhi) ja heti ensi tilassa pitää tehdä ne kirjan alun pienet testisukat.
- Laukku. Olkalaukku. En nyt just muista mistä kirjasta/tai lehdestä, mutta näen sen päässäni...
- Uusi Pikipuku ensi talveksi. Tai syksyksi. Tai kesäksi - jos on näin kylmää, herra palelee.
- Haluaa myös virkata, piiiiiitkän takin. Missähän sitä muka pitäisi?
Ulkoilemaan päästiin vihdoin eilen, ensimmäisen kerran sitten maanantain. Indyllä varsinkin tuppaa olemaan tuskaista kun ei pääse purkamaan energiaa. No, perjantaina toin koululta kotiin "hoitoon" viherkasveja. Nyt on joka ikkunassa amppeli tai kaksi ja kissoilla viidakko. Siitä revittiin sitten aika paljon riemua - ja rönsyliljan lehtiä. Ja sitten tietysti oksennettiin.
Viime yönä näin unta, että kahlailin jossain ihme altaassa. Paljon lumpeita ja muuta kasvillisuutta, matala. Kissat olivat tietysti mukana ja rantakäärme pisti Indyä. Kuitenkin sylissäni makasi Piki? Eläinlääkäri sattui kerrankin päivystämään Keuruulla, vaikka rakennus kyllä oli ihan millilleen samanlainen kuin Mikkelin kunnallinen eläinlääkäri 80-luvulla (onko se vieläkin?). Kuulemma pistos ei ole (ainakaan näin unessa) vaarallinen, mutta shokki sen sijaan on. Heräsin. Indy kainalossa ja Piki jalkojen välissä.
