Keskiviikkona oli neuletapaaminen Jkylässä, paikalla viisi vakkaria ja yksi vieraileva tähti Turusta. Kiitos seurasta, kiitos että jaksoitte sietää armotonta pulinaani ;) Puheripuli iskee aina kun on ollut pari viikkoa omassa seurasssa.
Last Wednesday we had a knitting get-together in Jyväskylä. Five regulars and one visitor from Southern Finland, Turku. I've been on my own for a couple of weeks, so it was really nice to meet other people (not cats) and talk!
Koko loma on tähän mennessä mennyt käytännössä omalla sohvalla löhötessä, mikä on tavallaan ollut hyvä ja tarpeellista. Nyt, viimeisiksi viikoiksi onkin sitten ilmennyt ohjelmaa kerrakseen. Kolme kehräystapahtumaa. Tai kahta voi vissiin nimittää kehäystapahtumiksi, koska niissä on muitakin. Keuruulla, Rahikkalan tilalla järjestetään Rauta-aika, viikko heinäkuussa täynnä kaikenlaista. Tästä linkistä näkee jotain, mutta itse mainosta, jossa oli kerrottu mitä minäkin päivänä tapahtuu, en nyt tähän hätään löydä... Mutta yhtenä päivänä siellä on sitten KipAkkalaisia kehräämässä ja neulomassa. Elokuun 2. pvä, eli sunnuntaina Tampereella Särkänniemen lasten eläintarhassa kehrätään myös porukalla. Siinä välissä perjantaina pitäisi löytyy Farmari-messuille ja kehrätä julkisesti ihan yksin! Saa tulla kannustamaan jos olen jäykkänä kauhusta ;) Siis jos yleensä löydän perille... nimim. en ole ikinä käynyt lähelläkään Kokkolaa...
So far most of my holiday has been about lying on the sofa... In a way a much needed form of relaxation. Now, suddenly my last weeks of holiday will be filled with spinning and meeting people. Three spinning happenings - well actually two can be called happenings, as these will include other spinners as well. One in my own town (well, it's funny to say in town, as it's a farm) and the other in Särkäniemi in Tampere. In between there'll be a huge farm fair in Kokkola where my friends are going with their alpacas. And I've promised to be there for a day to spin, to show people what to do with alpaca fiber. I'm scared stiff!
Johonkin väliin pitäisi ujuttaa Helsingin keikka ja (joko samaan syssyyn tai erikseen) mahdollisesti Tallinnan reissu. Hilmakin tulee ensi viikolla hoitoon.
Somewhere in between I should go to Helsinki for a few days (and in the same visit or not) possibly to Tallinn too. And another cat is coming to stay next week for a couple of days.
Olen joskus ennenkin itsekseni pohtinut ihmisen tuntoaistia ja sitä mitä ihmiset mieltävät pehmeäksi ja miellyttäväksi. Viime keskiviikkona pääsin Jkylän Anttilassa hipelöimään Novitan uutta puro-lankaa. Se näyttää luonnossa mielestäni nätimmältä kuin lehti/nettikuvissa, jotenkin pehmeämmät värisävyt, mutta kun koskin sitä, inhon väristys. Miksi? Mikään kuitu tai lanka ei ole vielä tähän mennessä kutittanut minua. Joku matto/ryijylanka tuntuu kyllä karhealta ja kovalta. Pidän parhaimpina lankoja, jotka ovat 100% villaa, ja sellaisia oikean villan tuntuisia. Mitenköhän tuon oikein selittäisi... Siis hieman karheita, rehellisiä, maalaisia. Niinpä puron letkulötköpehmeys tuntui ällöltä. Ymmärrän kyllä, että monelle muulle tuo merinon mieletön pehmeys on ihanuutta. Kehrätessäkään merino ei ole lempikuituni. Miksi me miellämme, tunnemme, haistamme, näemme asioita eri tavalla? Onko se geeneissä? Vanhemmilta opittua? Ympäristön vaikutusta? Vai haluanko vain kiduttaa itseäni "karhealla" villalla ;)
What is soft? How do you define soft? I've been thinking about this because on Wednesday I had a chance to go fingering some of Novita's new yarns. Puro looks nice (nicer than in the magazine) but somehow, for me it gave a violent shudder. It's soft (merino?), but it's too soft. I don't like spin merino either (I do it anyway). I do lprefer proper wool - how do you define that? I like my wool to be a tiny bit coarse, honest wool, sort of rustic. Well, one explanation is that no yarn has so far tickled me. Why do we people feel, smell, see things so differently? Is it in our genes? Learnt from parents? Effect of the environment?
Perjantaina pääsin ihastelemaan (kamera unohtui kotiin!) maanantaina syntynyttä alpakan pikkuista! Niin hontelo, sukkela, eläväinen, vähän pelokas, söde :) Sain käsiini ohutta suklaanruskeaa alpakkalankaa (huivi tulossa malliksi langan käytöstä) ja se on minustakin miellyttävän pehmeää. Siinä on ohuudesta huolimatta mukana myös sellainen jännä silkkinen painon tuntu. Sitä voi tulla ihastelemaan sitten sinne Farmari-messuille. Kerron osaston ym. kunhan tiedän itsekin.
Yesterday I got to see a teeny weeny alpaca baby born on Monday (forgot my camera home!). So gangly but fast and lively, a little afraid, cute! I got some alpaca yarn (thin) to knit a scarf (as an example of using the yarn and fiber) and that is nicely soft for me too! Despite it's so thin, it has a lovely silk like feel of weight.
Ja yhtäkkiä on ihan kamala hinku neuloa, värjätä, kehrätä, virkata, kutoa ja kaikkea yhtä aikaa ;)
