Vielä oudompaa. Tänään paikallisen K-supermarketin kassalla. Tervehdimme kassan kanssa puolin ja toisin - näemme tuolla usein, mutta emme mitenkään tunne toisiamme muuten. "Sinä siis neulot kaikki nuo ihanat puserot itse?" "Öööö, joo, melkein, täh?"
Toimitin eilen samojedinkarvahuivin perille ja siitä tykättiin! Ja toivottiin, että jos tuovat lisää karvaa, voisinko joskus (ei kiire) tehdä myös pojan tyttöystävälle ja miehen äidille jonkinlaiset huivit. Kyllähän minä, sitten kun ehdin, tykkään kun pyydetään :)
Olin juuri äsken kaksi tuntia koululla - käynnistimme opiskelijoiden kanssa Aikuislukion, tai siis Pirkanmaan aikuislukion Keuruun opintoryhmän. Maanantaiksi pitää kehitellä rautalankaohjeet videoneuvottelulaitteiden käytöstä ja atk-henkilö värikoodaa johdot, jotta opiskelijat jossain vaiheessa selviävät itse. Mielenkiintoista!
8A eilen. Menin luokkaan varmaan aika tuiman näköisenä, minut oli onnistuttu suututtamaan välitunnilla. Kysyivät vienosti:"Ootko pahalla tuulella?" Myönsin. "Etkö oo saanut tarpeeks suklaata?" Räjähdin nauruun ja unohdin totaalisesti pahan tuuleni - on ne vaan sulosia!
Riiviöt mököttävät. Emäntä on liikaa huikentelemassa kylällä, eikä leiki ja toimi iltaunialustana... Niinpä joku (Piki?) oli kaivanut kuivakalapurkin keittiön kaapista. No, Hilma tulee viikonloppuna poikien iloksi. Ja toivottavasti yöt viilenevät - viime yönä heräsin kolmen aikaan siihen, että hiki valui: untuvatäkki, villasukat, villatakki (minua paleli nukkumaan mennessä!) ja kaksi kissaa kainalossa. Indy kuorsaa.
